Ensimmäinen kuva on Fransiskus Assisilaisen jalanjäljistä Assisin kylästä. Assisin muurilta otettu kuva maisemasta. Peruginan suklaatehtaalta otettu kuva maailman suurimmasta suklaakonvehdista. Painoi 6000 kiloa. Espanjalaiset portaat Roomassa, Villa Francon keittiötä ja maisemakuva Villan ylätasanteelta. Toiseksi viimeinen kuva Perugian kaupungista.
Tässä hieman kuvia Italian Umbriassa viettämästäni viikosta.
Kaksi ensimmäistä kuvaa otettu kahden aikaan tänään. Kaksi viimeistä seitsemän aikaan illalla.
Harmaa aamu vajosi päivän odotukseen. Olit hieman myöhässä, enkä minä voinut kuin helpottaa laahaavaa tuntia. Odotus kantoi kauemmas kuin olin ajatellut, oli jotenkin tuskastuttavan helppoa heittää menneet vuodet taakseen. Ja sinä olit siinä, ja minä luin kasvojesi varjoista enemmän kuin uskalsin myöntääkään.
Olit ajatuksissani erottamaton siitä kaikesta, mitä oli tapahtunut viimeisten viikkojen aikana. Olithan sanonut, että historia toistaa virheensä, ja mennyt on kuin alakuloinen sävel aikansa eläneessä elokuvassa. Niinhän se on, on helppoa tulla risteykseen suoraa tietä, mutta kuka kertoo sen suunnan, jota on lähdettävä kulkemaan silloin kun tietää tehneensä virheitä.
Myrsky puhaltaa lävitse sielun.
Otan vastaan viheltävät varjot.
Puolet ajastani elän mustaa tarua,
totuutta joka läpäisee kasvoni.
En uskalla enää sanoa,
sillä valta sanoihini,
se on jollakin toisella,
jota pelkään ja vihaan.
Olen vieras haavoissani.
Parannan ne tuhannella
kosketuksella, haaveella.
Vain minun omillani.
Ja kuitenkin keskenkasvuisen
läsnäolo vaatii jatkamaan.
Runotorstai haastaa kirjoittamaan hulluudesta.
Hän lähti jättäen viileän jäljen.
Sulki oven ennen kuin olin kunnolla
sen avannutkaan.
Katse. Viileä. Äänesi keväinen pehmeys.
Kuinka katsoitkaan minuun.
Ja minä, minä sanoin että emme tee
valmista, ennen kuin olet miettinyt
sen mitä en halua kuulla.
Runotorstain haasteena No comments
Tämän haasteen antoi minulle Perhonen. “Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä
Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle.
Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).”
VESI
Se on raikasta ja hyvää. Sitä on mukava katsoa, olipa se sitten lumen tai jään muodossa. Tai heijastaa taivaan sineä.
VAPAUS
Ihminen ei tätä koskaan täysin tavoita, mutta oikein annosteltuna se on ihan riittävä. On vapaus valita.
KIRJAT
Ilman kirjoja olisi vaikea kuvitella elämääni. Erityisesti taaksepäin katsoessani. Minulla on aina ollut kirjoja, ja tulee aina olemaan. Olen päättänyt ottaa hautaanikin yhden, tai pari. Ehkä siitä on apua tuonpuoleisessa.
SININEN
Kuuluu suosikkiväreihini, se on varma ja turvallinen. Pidän toki myös muista väreistä. Ehkä tämän hyvän mielen nimeksi pitäisikin muuttaa seuraavasti: Sininen ja muut värit.
SINNIKKYYS
Tarpeellinen elämässä. Toimii monessa asiassa, opinnoissa ja työelämässä. Myös selviämisessä se on paras. Kaikessa sellaisessa, mikä vaatii suorittamista. Ihmissuhteissa sinnikkyydestä en ole niin varma, sillä pakottamalla ei synny hyvää suhdetta toiseen, ystävään tai puolisoon. Tai sukuun. Vaatimalta itseltään kylläkin syntyy jotain. Tätä täytyy vielä miettiä.
ASKARTELU
Hih. Minun oma mukavuusalueeni. Luovuus vaatii kodin, paikan jossa temmeltää ja iloita. Sellainen koti on askartelu. Tässä hyvän mielen asiassa ei ole niin väliä osaako vai eikö, pääasia että kokeilee. Pätee myös kirjoittamiseen.
KOTI
Rakastan kotiani. En muuta sieltä koskaan pois. En. Yrittäkääpä vain.
MATKAT
Italia, New York tai Kroatia. Kaikissa olen viihtynyt. Vaikka elämä on matkantekoa, vain matkoilla voi elää niin, että huomaa enemmän talojen koristuksia tai yksittäisiä liikennemerkkejä. Tai tuntee olevansa yksi ihmisistä. Tai tajuaa, että koti on se paras paikka palata. Kts. edellinen.
APU
Voi saada joskus liikaakin. Mutta yllättävät ja auttavat kädet sopivassa paikassa sopivaan aikaan, saavat elämän maistumaan pippurin ja suolan sijaan enemmän muskotille. Tai sitruunalle. Tai mille tahansa virkistävälle.
VALO
Valo pimeän vastakohtana, tai paremminkin yleensä valon olemassaolo, minä vaan rinnastan sen toivoon. Ja lupaukseen kesästä, ja myös pimeän tunnelin katoamisesta.
Haastan mukaan Reijan Tuulestatemmattua-blogista, Irman Wonders-blogista ja kaikki he, jotka haluavat osallistua.
Olet hiljaa. En haluaisi sinun olevan hiljaa. Tulen itsekin äänettömäksi. Minulla ei ole nyt ääntä, ei sanoja. Hiljaa ovat ikkunat, mutta tiedät että lattia narahtelee. Ovet, saranoiltaan menneet ovet, ovat julmimpia mitä tästä hiljaisuudestani löydän.
Kerronko hiljaiset aamuni vai levottomuudesta raskaat iltani? Haluatko tietää, että minun tarinani on päättymätön aika sanatonta taistelua. Kerro mitä haluat minusta tietää, niin valjastan sanani vahvistamaan virtaa, joka ratkeaa jokin kesäinen päivä. Kesällä tapaan sinut, varjoissa omenapuun ja pienen pihlajan. Tiedäthän, että osaan sanoa sinut. Enemmän kuin aiemmin. Ja siitä tiedän sinunkin katsoneen virtaan, joka kuljettaa.
Kun minä olen heikko,
kosketat sinä minun vahvaan kohtaani.
Kun minä olen vahva,
on minun vuoroni koskettaa.
Kun minulta puuttuu jotain,
sinä kosketat siihen, mitä minulla jo on.
Kun itken, kosketat nauruani.
Kun nauran, naurat sinä kanssani.
Kiitos!