Archive | 11/02/2010

TOIVOISIN

Joimme hiljaa teetä, sanoit haluavasi lähteä.
Minä kuuntelin lähtösi suunnan, mietin lähtösi määränpään.
Siellä voisin minäkin joskus tulla käymään.
Lempeiden virtojen rannassa,
että valo kantaisi meitä kuin liukuvia perhosia.
En vieraaksi, vaan ystäväksi.
Ja kun on minun vuoroni lähteä,
toivoisin, että kertoisit mitä olen siinä hetkessä sinulle ollut.
Niin kuin minä mietin runoa, joka on kertonut minulle muutamassa rivissä,
olemassaolonsa tarkoituksen.
Muutama rivi.
Ja muistan miksi olen.

Runotorstain 154. haaste on seuraava:
kirjoita joko Runo ystävälle tai Ystävyysruno itselle (esimerkiksi sellainen ystävyysruno, jonka itse haluaisit saada).
Ilmoita joko otsikossa tai lisätiedoissa, kumpi runo on kyseessä.
Tässä taitaa olla molempia, runo ystävälle ja itselle. Ja olethan nähnyt tämän: Hienoa Ystävänpäivää!
Kiitos teille, Ystäväni!
Pasanen ehdotti seuraavaa, joka on edellistä parempi:

 Joimme hiljaa teetä, sanoit haluavasi lähteä.
Minä kuuntelin lähtösi suunnan, mietin lähtösi määränpään.
Siellä voisin minäkin joskus tulla käymään.
Lempeiden virtojen rannassa,
että valo kantaisi meitä kuin liukuvia perhosia.
En vieraaksi, vaan ystäväksi.
Ja kun on minun vuoroni lähteä,
toivoisin, että kertoisit, mitä olen siinä hetkessä sinulle ollut,
niin kuin minä mietin runoa,
joka on kertonut minulle muutamassa rivissä,
olemassaolonsa tarkoituksen.
Muutama rivi.
Ja muistan miksi olen.

Ja Helanes ehdotti näin:

 Joimme hiljaa teetä, sanoit haluavasi lähteä.
Minä kuuntelin lähtösi suunnan, mietin lähtösi määränpään.
Siellä voisin minäkin joskus tulla käymään.
Lempeiden virtojen rannassa,
että valo kantaisi meitä kuin liukuvia perhosia.
En vieraaksi, vaan ystäväksi.