Archive | 06/06/2010

KESÄ

En ole kirjoittanut aikoihin mitään. Tuntuu kuin ei olisi ollut mitään sanottavaa. Ja kuitenkin olisi: kuinka käteni ovat vetäneet viivoja, kuinka lohdullista on mustavalkea, kuinka vierittää turhat syyt jokeen. Kuinka kertoa sinulle, minun elämäni on tätä: kukkapurkkeihin piilotettuja vesipisaroita, jotka vain Orvokit  ja Annansilmät osaavat nähdä. Kuinka elämäni piirtää hetki hetkeltä mitäänsanomattomia hetkiä toisille, mutta minulle merkityksellisiä. Pieniä piiperoisia, lempisanoja, lukemistaan odottavia kirjoja, joiden nimet saavat kiirehtimään elämääni jo elokuulle. Odottamista ja vihdoin pysähtymistä. Sillä on kesä. Silloin ei saa kiiruhtaa, vaan täytyy kulkea hiljaa ruohikossa varpaisillaan: kesä saattaisi jopa säikähtää, lähteä lentoon ja olla kertomatta itseään tuhansin vihrein, puhuttujen punaisten kerrostumilla.

On kesä. Ja minä osaan hengittää.