Archive | 25/07/2010

JOS SAISIN TOIVOA

Jos saisin toivoa viittä uutta asiaa:
Toivoisinko sylin täydeltä rakkautta?
Vai joku jota rakastaa?
Nostalgiaa hänen kanssaan yhdessä
ajoista jolloin emme olleet yhdessä?
Vai haaveilua tulevista vuosista yhdessä?
Viidettä en uskalla lainkaan kertoa!

En toivo mitään näistä, en enää.

Jos voisin toivoa viittä asiaa,
ja näitä todella toivon:
Yhteisiä sanoja puettuna arkiseen juhla-asuun.
Yhteisiä sanoja kirjoitettuna kirjoihin,
joita molemmat rakastamme.
Yhteisiä sanoja kertomaan hiljaisesta huoneessa sisällämme.
Yhteisiä sanoja viiltämään, väliin rakastamaan,
väliin kertomaan eri sanoja.
Erilaisia sanoja jakamaan meidät sinuksi ja minuksi.

Jos saisin kolme lisätoivomusta,
toivoisin:
omaa maailmaa, vain minulle.
En tahdo kuuta taivaalta,
enkä maapalloa valtavaa.
Vain oman maailmani.
Parhaiten löydän tieni luoksesi,
kun ensin olen kiertänyt omat mantereeni,
valoni ja pimeäni, joista varjoni syntyvät.

Kun olen siellä mistä lähdin,
älä siihen enää minua odota:
Koska se en ole enää minä,
vaan minulle mahdottomien toiveiden hopeapatsas,
jähmettyneenä.

Ja tästä voin ottaa kuvan. Näyttää toisille ja pyytää katsomaan:
tämän tekevät minulle toisten väärät toiveet.
Tämän teen itselleni, kun juoksen pakoon sisintäni.