Kuukausittainen arkisto:elokuu 2010

KÄSIEN KAARET

Itseään ei voi sittenkään selittää, selättää vain toisen, ja jos ei halua uskaltaa, on pidettävä kädet järjestyksessä, kun mieluummin vaeltelisivat ympärillään, puristaa kädet tuoliin kiinni, ja kun on liian myöhäistä tai ei voi enää mitään antaa käsille luvan piirtää laajat … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Parisuhde, Toiveet | 2 kommenttia

MERILLE

Annu valahti kalpeaksi. Ei. Ei nyt. Vaan sisällään alkoi juosta ovienpaukuttelija. Sitä ei juuri koskaan nähnyt. Se vilahti kätevästi aina alta pois, kun katse pyyhkäisi sitä kuin majakanvalo. Käänsi aina selkänsä kuin hyrrä. Kuin valkoinen taskulampun valo syksyn illoissa kun lapsena … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Pako, Runous | 4 kommenttia

ONNESTAIN ON PUOLET SINUN

Loppu on uuden alku. Ihmiselämään ei voi kaikkea sovittaa tai mahduttaa. Siksi jotain kuolee, loppuu ja päättyy. On oltava tilaa uudelle, mahdollisuuksia sille joka joskus ehkä jäi tahtomattaankin taakse, mahdollisuuksia sille jolle on ollut vain omissa ajatuksissaan tilaa. Mietin pitkään … Lue loppuun

Kategoriat: Aiheeton | 4 kommenttia

PÄIVÄ NOUSEE

Kun päivä alkaa nousta samaan aikaan useaan kertaan. Sovin auringonnousujen, laskujenkin väliin, kerron enemmän kuin saan tietää. Ilta sileä kuin satukirjan loppu.

Kategoriat: Elämä on... | 2 kommenttia

ELOKUU

Sinä teit pihani äkkiä kukkaniityksi enkä osaa pelätä perhosen siiveniskun myrskyä toisella reunalla ruiskaunokkien rajaa unohda ne lehdet talossani, niitä on pihani kohta kirkkaana postina, keltaisena, punaisena mattona, tämän kesän linnunpoikien juosta, kattona tumma sametti, jolla vain elokuu osaa elostelematta … Lue loppuun

Kategoriat: Kaipaus, Runous, Toiveet | 6 kommenttia

SITTENKIN

Annu ei ollut osannut enää sitä pyytää, ei edes odottaa tulevaksi. mutta tänään se tuli yllättäen, tuoreena kuin vuosia sitten alkanut ystävyys, vihreänä kuin olisi ajatellut asiaa ensi kertaa. Kuin hän olisi halannut värisevää haapaa, puhaltanut kirkkaat saippuakuplat rikki, halunnut … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Runous, Toiveet, Ystävät | 2 kommenttia

KÄYTÄVÄT

Olisiko oikein sanoa, että ne kerrostumat joita asuimme, olivat vääriä osoitteita. Niissä kerrostumissa ei kukaan käynyt, ei kukaan tuntenut niiden välille puhkaistuja, katettuja salakäytäviä, ja niiden soihdut, jotka kauan palaessa polttaisivat käytävät hiillokseksi, mustaksi seinäksi, jossa hiili ei ole ikuista, olivat … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Parisuhde, Pohdintaa | 2 kommenttia

ELOKUUN PEILIT

Olen siis tässä, Annun tarinan nainen ajatteli. Tässä on hyvä olla. Pehmeä, elokuinen ilta vierellä. Sade on lakannut. Ei enää pisaroita, oli vain elokuisen illan vastaanottavainen tyyneys. Niin monta elokuuta. Monta muuta kuukautta, mutta vain yksi on elokuu. Annu piirsi … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Kirjoittaminen, Tarinat, Toiveet | 3 kommenttia

ANNUN TARINA

Annu yrittää kirjoittaa ihan vähän: pienin hiipivin, mutta houkutuksesta pyörähtelevin sanoin. Annulla olisi teille tarina kerrottavana: sellainen tarina, joka oikeastaan alkaa ihan sattumalta, tuosta noin vain, etukäteen varoittamatta. Mutta Annu ei kerro tarinaa koskaan valmiiksi, sillä hän ei voinut sitä … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Kirjoittaminen, Tarinat, Toiveet | 6 kommenttia

ELÄMÄ JA SADUT

Joskus, silloin tällöin, kun sen huomaa, elämä tuntuu enemmän sadulta. Se tuntuu enemmän sadulta kuin omalta elämäkerralta. Sadun kirjoittaminen on aina helpompaa. Oma elämäkerta on absurdiudessaan ja onnettomine sattumuksineen niin epätodellista.  Elämä on absurdia. Vasta sitominen tekee elämäkerran, sitominen suvun … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Pohdintaa | 2 kommenttia