Ajelin tänään kyliltä kotia kohden. Usein minulla on autossa radio auki, olen koukussa PäläPälään ja Jokisen Ileen.  No, Novasta soi CCR:n kappale, jonka en tiennyt olevan CCR:n, mutta kappaleen olin todella kuullut usein. Enkä nyt tietenkään muista sen nimeä. Ja olin unohtaa koko asian miltei samantien. Kunnes ajattelin, että kuinka paljon päivässä menee tuosta noin vain ohi, Fläp-Fläp, kun Unohduksen Perhoset väpättävät ohitsemme niin paljon sanoja ja musiikkia ja tuttuja asioita, joita emme huomaa tai emme ehdi huomata. Varsinkin tutut jutut saavat aikaan Fläp-Fläpin.

Jos todella keskittyisimme siihen mitä kuulemme, ja siihen mitä sanotaan ja vielä siihenkin mitä tarkoitetaan, ehtisimmekö me ihmisparat vajavaisine korvinemme ja käsityskykyinemme todella tietää mistä on kysymys. Ei Fläp-Fläp vaan ymmärrän. Ei fläp-fläp, vaan kuuntelen. EI, fläp-fläp vaan minä todella tahdon tietää mitä sinulle kuuluu.

No, ovat perhosetkin kauniita: eritoten Sitruunaperhoset ja Suruvaipat.  Ja muumeissa  joku, Muumipeikkoko, oli sitä mieltä että kesän ensimmäisen perhosen väri kertoo onko tulossa iloinen vai tavallinen kesä. Jotenkin niin se meni.

Joskus fläp-fläp. Voimavarojemme mukaan.