Hän lähti jättäen viileän jäljen.
Sulki oven ennen kuin olin kunnolla
sen avannutkaan.
Katse. Viileä. Äänesi keväinen pehmeys.
Kuinka katsoitkaan minuun.
Ja minä, minä sanoin että emme tee
valmista, ennen kuin olet miettinyt
sen mitä en halua kuulla.
Runotorstain haasteena No comments
Ensimmäiset kolme riviä hienot…Melkeinpä riittäsi minulle.
Hihat: Joskus ei malta lopettaa;-)