ANNU JA KEVÄT

Annu hiipi kevättä katsomaan. Hänestä piti olla aivan hiljaa, kyllähän kevät pysyisi paikallaan eikä säikähtäisi vaikka kuinka suuri joukko sitä katsoisi, mutta Annu ei halunnut tunteen katoavan. Helpotuksen ja voipumisen tunteen. Voipumisen ankaran talven jälkeen. Helpottavaa oli, kun ulkona voi olla paikallaan, ei tarvitse kovin liikkua pysyäkseen lämpimänä. Voi katsella kuinka ruoho alkaa hengittää lumen alta, tuuli puhaltaa lempein ailahduksin. Helpotus, sitä Annu oli odottanut. Pitkään ja niin kauan, että hän ei edes muistanut koska odotus alkoi. Mutta nyt se odotus oli kadonnut eikä tarvitse enää odottaa vaan voi kertoa itselleen monta värikästä alkua.

4 thoughts on “ANNU JA KEVÄT

  1. Peikko on luullut voipumisen tarkoittavan väsymistä, nääntymistä tai hiutumista, heikkenemistäkin. Tässä käytät sanaa aivan päinvastaisessa merkityksessä. Mutta tuot mieleen miten lähellä sanat toipuminen ja voipuminen ovat toisiaan.

    Tekstissäsi on valoa, kevään väreitä 🙂

    • isopeikko: Peikko hoksasi mitä tarkoitan. Voipuminen on minulle se vaihe, kun olen tehnyt jonkin ”suuren” ja ” tärkeän” asian valmiiksi. Voin levätä ja toipua ja olla voipunut. Nyt voivun ja toivun talven jälkeen ja yksi isompi työ on melko lähellä hyvää vaihetta. Kevään väreitä on mainio sanapari.

Comments are closed.