Archives

Onnea ei voi omistaa, mutta surua voi suitsia

Nämä maalaukset kertovat surkuhupaisalla tavalla onnesta. Onni tulee pisaroina, salamoina ja punaisen lailla huutaen. Näyttelijä Eeva Litmanen sanoi löytäneensä otsikon voimalauseensa esiäitinsä ikonin takaa. Onnen voi kokea, sen voi kadottaa helposti, joskus sen tai itseasiassa aika usein, sen eteen pitää tehdä töitä. Ja onni on siinä tekemisessä. Onni ei ole määränpää, se on matkan varrella löytyneitä aarteita, onni on elämällä niin, että tietää selviävänsä. Onni on turvallisuutta. Ja surua suitsimalla itselleen siedettäväksi, silloin onni voi kasvaa.

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää.  Juurikin näin.

Huono onni on vain kohtalon määräämää sattumaa. Siihen voi syntyä elämänsä ensitaipaleella. Aikuisena on mahdollisuus valita. Vaikeuksista selviäminen on päättämistä. Vihlovan kovaa toivoa. Ja silloin on
aiempaa enemmän mahdollisuus hyville sattumuksille. 

Hyvä ja huono onni, kohtaloako? Silloinhan ihminen olisi omasta tahdostaan riippumaton leijaava hiutale.

This entry was posted on 14/09/2018, in Aiheeton.

Musta ja valkoinen – oikea ja väärä?

Kirjoitan tätä, kuten naiset ovat aina kirjoittaneet. Vääjäämättä, kirjain kerrallaan, hetki kerrallaan. Päämäärätietoisesti ja hiljaa. Toki elän enemmän kuin kirjoitan. Elän elämääni harmaalla alueella. Se on keskeneräisyyden alue. Jokaisella aatteella, näkökulmalla on sille nimi. Arkikielessä kai valintaa oikean ja väärän välillä. Viime keskiviikkona sattuman kautta sain lukea seuraavan artikkelin:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/29/elama-on-ongelma-joka-ei-ratkea-filosofi-varoittaa-positiivisen-ajattelun

Artikkeli myllersi ajatukseni uudelleen ja uudelleen sanonnan ”Elämä ei ole mustavalkoista” -ympärille. Puristin sitä ajatusta monesta eri suunnasta, kunnes lopulta ajatukseni sanoivat Pam, ja oivalsin jotain uutta. Artikkelin mukaan ihminen tekee väärin koko ajan. Ihmeellistä kyllä, se vapautti ajatukset ihan eri suuntaan kuin ennalta olisin arvannut. Mieli sai rauhan ja keho alkoi hengittää eri tahtiin. Lepo ja hiljaisuus. Ei väärän tekemistä tarvitse pelätä. Eikä sitäkään, että valitseeko oikein. Tärkeää on se, että valitsee. Ja tekee. Pahinta on se, että ei tee mitään. Silloin ei ole mahdollisuutta oppimiseen, itselle sopiviin valintoihin ja elämiseen.  

 

 

– raila

 

This entry was posted on 01/09/2018, in Aiheeton.

VIHLOVA

Olisi korjattava ja käännettävä,
vihlova aika ja hammas,
kunpa lopulta olisi vihreää tai ainakin
sinisen eri harmaat.

Jaloissani kiirii ikuisuuksia.
Valitse sama reitti ja uusi aika,
muista myös tämä tie.
Ja se miten olet,
seisot omillasi,
olematta irrallaan.

 

This entry was posted on 25/01/2018, in Aiheeton.

KATSE

En voi katsoa ja hengittää.
Siirrän katsettani
näen mustassa ilmassa pyöreitä
palloja. Yritän hengittää.
Jokainen pallo on sekunti,
jonka hengitän.

Lopulta valkoiset pallot,
sillä valkoisia ne olivat,
kasvavat toivoksi,
sanoiksi, odotukseksi
ja lupaukseksi,
ja ne kestävät.

Musta on kaiken valkoisen takana.

This entry was posted on 15/01/2018, in Aiheeton.

UUSI TIE

En jaksa tietöitä ja paluumatkoja.
Ne hidastavat matkaani,
sitä jossa tahdon vaihtaa vaatteet usein.
Matkaa jonka aikana hitaasti tihuuttaa,
niin ja voin hyppiä lätäköissä
ja kun on pimeää, voin puhua kanssasi.

En jaksa moneen kertaan sanottua
silti se on ainoa keino turvata matkani,
ja hiljaa ovat niin monta, he jotka iltaisin
katsovat kyyneliään.

En halua palata. Haluan lähteä. Pysyn paikallani.
En tiedä mitä tehdä ja lopulta olen yksin.
On uusi päivä ja sen ilta,
jossa kaikki mahdollinen tapahtuu,
ja minä katson uutta tietä ja kysyn:
Kuka minua opetti ajamaan lukitulla pyörällä?

This entry was posted on 28/12/2017, in Aiheeton.

ÄLÄ ANNA MINUN HÄMÄTÄ

~ Tämän ja ensi vuoden rukoukseni, pyyntöni, toiveeni. ~
Kirjoittanut tuntematon, joka joskus on jollekin ollut tuttava, lapsi, ihminen meidän joukossamme.

ÄLÄ ANNA MINUN HÄMÄTÄ

Älä anna niiden kasvojen hämätä,
jotka sinulle näytän.
Minulla on tuhat naamiota
eikä mikään niistä ole minä.

Älä anna minun hämätä.
Minä pyydän sinua.

Annan itsestäni kuvan,
että olen varma,
ja että nimeni on Itseluottamus
ja ammattini kylmä rauhallisuus.
Minä en muka tarvitse ketään.
Älä erehdy uskomaan minua.

Syvällä itseni syvyyksissä
on todellinen minäni kadoksissa
ja eksyksissä yksinäisyyttään paossa.
Siksi minä teen nämä naamiot
ja piiloudun niiden taakse
suojellakseni itseäni katseilta,
jotka kuitenkin näkevät.

Sellainen katse on kuitenkin pelastukseni.
Se merkitsee ymmärtämistä
ja silloin siitä seuraa myös rakkaus.
Ainoastaan rakkaus
voi vapauttaa minut
niistä muureista, jotka olen rakentanut ympärilleni.

Minä pelkään,
ettei syvimmällä sisimmässäni olekaan mitään,
ettei minulla olekaan mitään.
Minä pelkään,
että sinä voit löytää sen
että sinä voit siksi torjua minut.

Niin alkaakin naamioiden paraati.
Säädyllisesti minä lörpöttelen kanssasi.
Minä kerron kaiken,
mikä ei merkitse mitään,
mutta en mitään siitä
mikä merkitsee kaikkea
ja huutaa sisälläni.

Ole hyvä ja kuuntele tarkkaan,
ja yritä kuulla, mitä minä en sano.
Minun pitäisi haluta olla aito,
spontaani ja oma itseni.
Mutta sinun täytyy auttaa minua.
Sinun täytyy ojentaa kätesi.

Aina silloin, kun olet kiltti,
ystävällinen ja rohkaiseva,
aina silloin, kun yrität ymmärtää,
aina silloin, kun todella välität minusta,
aina silloin alkaa sydämeni saada siipiä,
hyvin heikkoja siipiä,
mutta siipiä kuitenkin.

Sinun rakkautesi ja myötätuntosi
ja sinun kykysi ymmärtää
voivat ainoastaan vapauttaa minut
epävarmuuden varjoista
ja ylisuojelevuuteni vankilasta.
Eikä se tule olemaan sinulle helppoa.

Mitä lähemmäksi sinä tulet
sitä sokeammin minä lyön takaisin.
Mutta minä olen kuullut,
että rakkaus on voimakkaampi
kuin vahvimmatkaan muurit.
Siinä on toivoni,
ainoa toivoni.

Minä rukoilen:
yritä repiä nämä muurit lujin käsin,
mutta varovaisin,
sillä lapsi on herkkä.

Sinä kysyt, kuka minä olen?
Minä olen joku,
jonka sinä tunnet oikein hyvin.
Minä olen jokainen mies,
jonka sinä kohtaat.
Minä olen jokainen nainen,
jonka sinä kohtaat.
Minä olen
– sinä itse.

– Tuntematon –

(suomennos runosta ”Please Hear What I’m Not Saying” – Charles C. Finn, 1966)

 
This entry was posted on 26/12/2017, in Aiheeton.

Jään kauneutta. Kuvattu kaiteen alapinnasta ja käännetty kuva ylösalaisin.

Joki 30.10.2017

VÄriä, viileyttä, tänään.

Aamu 26.10.2017

This entry was posted on 30/10/2017, in Aiheeton.

TÄMÄ NAINEN

Tämä nainen kääriytyy peiton piiloon

halaa yöllä tyynyä ja vilkuttaa unelle

lohduksi.

Peilaa itseään sanoista

ja yrittää sanoa

sinulle hänelle itselleen.

Olet kulkija maan,

viimeiset minuutit ovat rentoutta

ja kaksitoista vuodenkiertoa

kertoo hetkistä tulen äärellä.

This entry was posted on 30/10/2017, in Aiheeton.

KOTINI LÄHELLÄ OLEVA METSÄ

Ihana oli kävellä ja samoilla vaikka kaukana en kotoa ollutkaan. Päivän kaunis pelastus.

This entry was posted on 14/10/2017, in Aiheeton.

LOVE MY LIFE

Monelle tärkeälle ihmisille.

Hänelle, joka on tuntenut minut syntymästäni saakka 8-vuotiaan varmuudella. Hänelle, joka tietää minun erityislaatuni. Hänelle, joka näki minun tarvitsevuuteni. Hän näki minut. Hänelle, joka pohtii hyvyyttä kanssani. Hänelle. Niin Sinä, joka olet ollut matkassani mukana tähän saakka hyviä muistoja antaen.

This entry was posted on 21/09/2017, in Aiheeton.