Archives

UNISSANI

 

On hiekkatie
kuljen kohti tyhjää mökkiä
se on mäen päällä
enkä haluaisi leikkiä enää

vaikka kosket minuun valolla
ja minä huomaan punaisen
unistani tutun

haluan nukkua kaksikymmentä yötä
ja keltainen värittää vihani, pelkoni
kun en osaa sanoa ja kertoa
että nuo vuodet ovat enää hipaisu minussa, unissa

en osaa piilottaa enempää
sillä haluan päiväni kirkkaina
selvinä ja usva on rasvaa
joka ei kiillota mitään.

PYYDÄN

Minä olen kaksitoista lukua
kasvanut  hiljalleen
oppimaan tämän kaiho

sateiset illat ikkunalaudalla
ja koko syksy on minussa
kuin huone, jossa kukaan ei asu,
riidat ja runot soivat
ja minun täytyy poimia mukaani ne
joita eniten haluan

Lopulta on vain piilo
siellä haluan jakaa suukkosia
ja rakastella ja tiedän, että
on monta vaaleaa unelmaa
ja kerron hänelle monta kertaa
kuinka lautaset olivat sinivalkoisia
pilvet ja taivas niin
ja ajattelen yön vain tuhlaavan tähtiään
siksi on talletettava kaikki muistot
kannelliseen lippaaseen

Lopulta on kuitenkin elettävä ilman lohtua,
koska en osaa enempää kaihon riimejä,
hautaudun villiviinin varjoon
kohoton päätäni ja pyydän:
muista minut, kun syksy on mennyt
ja alku kaiken valkeuden on enää
yksi monien vuosien joukossa.

SANOJEN LOPPU

Jos sanat loppuisivat, mitä tekisin. Olisin yksin, kaukana toisista ja tunteet olisivat elämäni ja piilossa olisivat he, joiden haluaisin kuulevan sanattomat toiveeni, unelmani ja tarinani.

”SAMANLAINEN ONNI”

Olen aina rakastanut Jarkon ja Lauran kappaletta ”Samanlainen onni”. Sen lyriikka on pehmeää, kuvallista ja nostalgista. Pidän sen monista runokuvista ja usein miettimään on saanut neljän rivin kohta:

Kun sä kiven veteen pudotat
ja peili särkyy veen,
koetan kiinni ottaa renkaita
ja uutta kuvaa teen.

Kuinka sitä haluaisikaan säilyttää rakastetun kuvan sellaisena kuin se on aina ollut. Mutta väistämättä ja onneksi tulee tapahtumia tai tekoja, jotka särkevät tuon kuvan. Samanlainen onni ei saisi koskaan olla muuttumatonta onnea. Rakkaus muuttuu, onni saa uusia näkökulmia katsoa elämää. Yhteiselo on muuttumista, hioutumista, solujen ja sanojen ja liikkeiden rytmiä ajassa. Ei iättömässä vaan hetkessä. Vain hetki osaa olla nyt, paremmin kuin kukaan tai mikään muu. Mutta samanlainen onni saa elää hetkessä, siinä tunteessa, joka syntyy, kun rakastettu kulkee vierellä.

Joka hetki ihmisellä
on kai ainutkertainen
tuskin tuokio on tullut
kun jo menneen huomaat sen

Aika muuttuu, tunteet muuttuvat, askeleet rakkaudessa säilyvät ja näkyvät. Samanlainen onni on kuitenkin aina ainutlaatuista. Ja silti niin tutun kaunista. Samanlainen on luottamusta  pysyvyyteen ja varmuuteen, näiden toivomista.

Ollaan onnellisia toisistamme,

Raila

KOHTAAMISIA

Lähellä ja kaukana, kovaa ja hiljaa. Ihmiset kulkevat lomittain ja limittäin, välillä hipaisemme toisia läheltä, joskus ääni kuuluu kauempaakin. Hiljaisuus kahden kesken on luottamusta kahden ihmisen väliseen virtaukseen. Sillä elämä on laskemista ja nousemista, vaikeuksien kautta voittoon ja voitosta uuteen selviytymiseen tai häviöön. Ei ole tärkeää mitä voitat, vaan miten voit voittosi jälkeen.

This entry was posted on 24/06/2014, in Aiheeton.

MATKALLA

Kun matkustat, tee se äärirajoille. Avaa uusia teitä, älä kierrä vaikeita esteitä vaan voita ne. Hyppää pois oman mukavuusalueesi kyydistä ja aja täysillä sitä rataa, jota aina olet tahtonut kulkea. Tee tie tutuksi alusta loppuun ja voit seikkailla itsesi kanssa omia teitäsi sinussa itsessäsi. Lopulta voit astua sisään ovesta, jonka yllä lukee: ”Gnōthi seauton” eli ”tunne itsesi”. Voin vakuuttaa, että tulee yllätyksiä, pettymyksiä, ilonaiheita ja surun peittämiä tunteita. Tunteet ovat joskus lähimpänä totuutta. Elämä on ihmeistä suurin.

This entry was posted on 20/06/2014, in Aiheeton.

LINTU

Onnen katse koivun latvasta,
sinisen kuun myötätuntoinen loisto,
ihon pinnalla helmeilevä pisara.
Rakkaus johdatti tähän,
viereiset polut katoavat metsään,
lintu sipaisee kallion kuvetta.

300. KIRJOITUSKUTSU

Hei, blogini kävijä, Ystävä!

Tähän blogiin olen kirjoittanut miltei 300 erilaista tekstiä. Jos haluat kirjoittaa kolmannen sadannen, laita kommentti tähän päivitykseen 31.3  mennessä. Ja arvon  sen kolmannen sadan tekstin kirjoittajan halukkaiden joukosta. Muiden arvontaan osallistujien kesken arvon kaksi kirjanmerkkiä. Aihe on vapaa! Jos arpa sattuu kohdallesi ja tekstisi julkaisen, saat tekemäni huovutetun puhelinpussukan, jonka värin ja koon voit valita itse. Kuva on tässä! Ilmoita siis haluatko osallistua sekä tekstin kirjoittamisen arvontaan tai pelkästään kirjanmerkkien arvontaan vai molempiin.

KÄNNYPUSSUKKA

Kiitos jokaisesta kommentista, jonka olen teiltä, lukijani, saanut.

Kirjoittamisiin!

Raila

PUHELINPUSSUKKA

Neuloin ensin pussukan, jonka huovutin pyykkikoneessa. Kauan aikaa ei mennyt ja lopputulos liian lyhyttä hihnaa lukuunottamatta hyvä. Farkkujen kanssa mainio.

Neuloin ensin pussukan, jonka huovutin pyykkikoneessa. Kauan aikaa ei mennyt ja lopputulos liian lyhyttä hihnaa lukuunottamatta hyvä. Farkkujen kanssa mainio.

Ohje? => Löytyy täältä. Tein 30 silmukkaa, se riitti hyvin isommallekin puhelimelle. Pussukkaa voi hyvin venyttää kosteana oikean kokoiseksi. Jätin yöksi puhelimeni kotelon pussukan sisään, jotta kuivuu oikeaan kokoonsa. Tuo hihna, tein siitä sellaisen 60 senttisen, mutta liian lyhyeksi jäi, joten kannattaa tehdä ainakin 100 senttinen, jotta yltää ripustettavaksi kaulaan. Reilun tunnin huovutus teki pussukasta todella pienen, joten kannattaa huovuttaa vaikka erissä. Liukuvärjätty lanka on mainiota, joten siitä saa mukavan näköisiä. Napinläven tein kolmesta silmukasta, mutta kun se oli aika pieni, jätin napin yöksi puoliväliin kiinni, jotta suurenee tuon napin kokoiseksi. Tämän tekemisessä ei mene kauan, muutama tunti huovutuksineen. Päivässä tekee vaikka kaksin puhelinta.

Hauskoja hetkiä tämän kanssa,

Raila

This entry was posted on 12/03/2014, in Aiheeton.

KEVÄT

Vieno hiljainen iltapäivä. Kädet etsivät tekemistä, ajatukset harhailevat kesästä maaliskuun kirpakoihin päiviin. On niin hiljaista, että kaksitoista onnen sanaa voivat  hyvin kasvaa esiin pilvien alta. Kuulen ne aivan erityisellä tavalla, sellaisella että tiedän Sinunkin ne kuulevan. Päivät eivät luisu käsistä, ne liittyvät muistojeni ketjuun, ruusuilla tiukkaan sidottuun.

This entry was posted on 08/03/2014, in Aiheeton.