Hei!
Etsin digiskräpistä blogeja ja teemoja. Putosin tähän blogiin. Hieno. Ja kannattaa osallistua arvontaankin. Kaikenlaista askartelutarviketta palkintona.
Archives
MUISTILEHTIÖ
Jotta muistaisin, mitä asioita tulee hoitaa;) Jotta muistaisin, mitä tuoda kaupasta. Tuon kansilehden alla on ihan normiruutupaperia. Ja ihan mukava oli tätä tehdä, nopea ja helppo idea tehdä lahjaksikin. Jos jokin haluaa;)
MUKAVAA JOULUA!
TUSSAAMALLA SKRÄPPÄÄMÄÄN
Inspiroidu -blogi haastaa (129.) käyttämään tussaustekniikkaa. Kivet ovat Norjassa, ja niihin oli joku maalannut pöllön ja mursun. Minä vain vahvistin viivojaa tussaamalla päälle.
PAPEREITA JA VIIRA
[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/papers/]
No niin, tässä näitä valmiita papereita. Harmaassa on hieman sinistä kangasväriä joukossa, joten aivan puhtaasta massasta se ei ole. Seuraavaksi aion kokeilla teellä värjäystä, tuleekohan siitä pergamentin väristä. Earl Grey, niinkö? Siinähän on bergamottiöljyä… Yksi massapurkki on vielä pakastimessa. Puoleen massaan tavallista teetä, toiseen puoleen massaa Harmaan Jaarlin teetä. On tämä kyllä vähän enemmän kesähommia, ensi kesänä sitten koko talven paperit…
Tuo viimeinen kuva, se on arkin rajaajasta. Sen voi laittaa tuohon viiran päälle, niin saadaan suorareunainen arkki. Jos tehdään ilman arkinrajaajaa, saadaan hienot, aidonnäköiset repaleiset reunat.
PAPERIN VALMISTUS
[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/paper making/]
Varoitus: Älä kaada paperimassaa viemäriin, tai joudut kutsumaan paikalle putkimiehen! Tukkii varmasti putket. Ja välineitä voi enää käyttää ruuan valmistukseen paperinteon jälkeen.
Ensimmäisessä kuvassa on kumottu valmis, viirattu paperiarkki vanhalle lakanalle. Seuraavassa kuvassa on jäätynyttä paperimassaa, jonka tein palasiksi (2 x 2 cm) revitystä sanomalehdestä ja kaadoin kaksi litraa kiehuvaa vettä silpun päälle. Lisäsin punaista kangasväriä, ja annoin massan olla yön yli. Voit laittaa joukkoon myös valkaisevaa pyykinpesuainetta, se vie harmautta pois. Sitten sekoitin tehosekoittimella massan (selluloosaako?) pehmeäksi mössöksi. Sen laitoin purkissa pakastimeen, koska en käyttänyt sitä samantien. Pakastimeen siksi, ettei massa homehdu. Yhdestä Kalevasta saa noin 30 arkkia.
Tänään sulatin massaa hieman, ja laitoin sitä runsaan kuuman veden joukkoon. Muovinen viiraa suurempi neliskulmainen vati on hyvä. Viiralla eli sihvilällä tein paperiarkkeja. Pyöräytä massaa kädellä hiukan ennen viiran upottamista, että se todella jää teräsverkon päälle. Viira upotetaan täysin vesimassan joukkoon, ja nostetaan hitaasti pois.
Viimeisestä kuvasta näkee viiran, eli siinä on teräsverkko. Ehkä hieman tiheämpi verkko saisi olla, liian on seula. Kun se on tuossa lakanan päällä, verkkoa painellaan (ei hangata) rätillä, jotta saadaan imettyä liika vesi pois. Sitten nostetaan toisesta reunasta hyvin varovasti viiraa, ja massa jää kiinni lakanaan. Sitten toinen lakanapala arkkien päälle, johon voi jatkaa uusien arkkien tekemistä. Ne saavat kuivua painon alla ainakin huomiseen.Sitten ripustan ne pyykkitelineelle.
Ja kun arkit ovat täysin kuivat, otan lakanaa kiinni paperin vastakkaisista kulmista, ja vetäisen hiukan eri suuntiin. Paperi irtoaa vähän, ja sitten sen voi ottaa kuivana arkkina irti.
Laitan kuvia punaisista arkeista, kunhan ne kuivuvat. Ehkäpä lauantaina, jo. Tämä on niitä asioita, joista ei voi koskaan täysin ennustaa lopputulosta. Väri jännittää itseänikin. Harmaita on jo valmiina, sitten lauantaina niistäkin kuvia, voitte verrata väriä. Ja parempi kuva viirasta on luvassa. Oli hieman vaikeaa ottaa märillä kumikäsineillä kuvia;-)
ONNEA ARVONNOISSA
[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/lottery/]
Onnetar suosi minua SusuPetalin järjestämässä arvonnassa jo aikaa sitten. Taulun kehystys vain kesti kovin kauan, tai en vain saanut tekstiviestiä, jotta valmista olisi. Mutta nyt voin laittaa kuvan tänne naishahmoista. Minä pidän tästä taulusta. Hahmot minusta keskustelevat koko ajan. Voin laittaa niiden väliin ajatuksissani monta puhekuplaa. Se on hauskaa.
Viime viikonlopulla sain Inspiksen tiimiltä viestin, että olin voittanut siinäkin arvonnassa. Jokainen skräppäyshaasteeseen osallistunut bloggaaja osallistuu joka viikko arvontaan. Tällä Lähtöruudulla sain Craftican tuotepaketin. Albumi on hellyttävä, ja nuo nauhat ovat hienoja. Ja kukat kanssa.
Kolmas kerta toden sanoo…
KYNÄLAATIKKO: ELI
kuinka mistä tahansa pääsee mihin tahansa kirjoittaessa.
Juu, tiedän. Minun piti tänään kirjoittaa tänne yksi teksti. Mutta kun koko ilta meni tämän laatikon värkkäämisessä. Ja mukavaa oli, tämänkin kanssa. Piti vähän harjoitella ensi viikkoa varten. Alkuperäinen idea löytyi Taika -lehden numerosta 8/10. Ja täältä sain lisäopastusta: Taavanainen
Tuohon pohjaan löysin uuden ratkaisun tätä tehdessä. Siten tulee siistimpi, eivätkä nurkat irvistä. Tuon minun huolellisuuden kanssa on aina ollut vähän niin ja näin. Joka kerta tällaisia värkätessä hermostun siihen kun en saa suoraa jälkeä. Siksi en ompele. Onkohan sillä jotain tekemistä myös hiihtämisen kanssa? On. Olen aivan vakuuttunut tästä. Siis en hiihdä kun en osaa tehdä suoraa latua;-) eli se on aivan liian suoraviivaista hommaa. Siksi siis pidin aikoinaan laskettelusta…
Tämä oli mukavaa. Kyllähän kirjoittaja kynäkotelon tarvitsee = puolustus sille, kun en tänään kirjoittanut.
LÄHTÖRUUTU
(Kuva suurenee klikkaamalla)
”Aivan alussa, starttiviivalla, lähtöruudussa. Ehkä se on juuri alkanut koulu, uusi työ tai muu uusi vaihe elämässä. Vai onko lähtöruutusi kartta uuteen kaupunkiin? Lähtöruutuun saattaa joutua joskus myös palaamaan, joten ehkä omassa lähtöruudussasi oleminen tarkoittaakin pettymyksiä?”
Inspiroidu -blogin 121. haaste.
No, oma lähtöruutuni ei nyt ole minulle pettymys. Olen nyt tähän tyytyväinen, hyvilläni. Mutta siihen olen äärettömän pettynyt, kuinka surkea valokuvaaja olen. EN millään meinaa ymmärtää kamerastani yhtään mitään. En opi millään;) Uudestaan kurssilleko? En jaksaisi tänä syksynä. Hautaan pääni tyynyyn, menen piiloon. En osaa mitään…
LELUT JA LEIKKIKALUT
Inspiroidu -haasteblogissa haastetaan lelut ja leikkikalut: ”Lapsen rakkaimpien lelujen ikuistaminen voi herättää myöhemmin kuvista katseltuna melkoisen hymyn huulille. Rakas nukke, puhki ajettu pikkuauto tai kulmistaan pyöreäksi kuluneet puupalikat. Leluiksi voitaneen laskea myös aikuisten käytössä olevat kamerat ja puhelimet, sillä usein ne herättävät vähintäänkin yhtä fanaattista omistushalua kuin lasten vastaavat kapistukset!”
Itse päätin yhdistää minulle kaksi mieluista asiaa: leipomisen ja leipomusten koristelun. Tämä suklaaruutu -kakku oli mieluinen neljälle pienelle vieraalleni viime viikonloppuna. Laivat varsinkin olivat suosittuja;)
Mukavaa kesää!