Aihearkisto: Ehdottomasti tällä tavalla

HAASTE

Sain jotain käsiini. Tai aavistuksen jostain. Vaan aina se karkasi käsistäni. Ilkkui mokoma jokaisen nurkan takana. Huusi juokse, juokse, saat kyllä minut kiinni. Ja minä juoksin, väliin kovaa, väliin hitaammin. Mutta aina se nauroi ja piti hauskaa kustannuksellani.  Ja oli … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Haaste, Kirjoittaminen, Runous | 20 kommenttia

NE OVAT MEISSÄ

Se on meissä pauhaava sininen aaltoineen Se on meissä rauhallinen tyyni katseineen se on meissä virtaava puhdas säteineen Ne ovat ihmisissä meri, joki ja järvi Ne ovat meissä aallot pyörteet  ja virrat mikä virtaa mereen jokea myöten mikä merestä nousee … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Maisema, Runous | 2 kommenttia

KATU

Ihminen ja onni. Ihminen ja suru. Ihminen ja ilo. On iso onni huomata, että on ystäviä jotka katsovat samalla tavalla kuin sinä elämänsä ihmisten katuja. Joskus ihmisyys on kuin kaupunki, ystävät katselevat kaduilla kulkevia ihmisiä, tuttaviaan, toisia ystäviään, perhettään. Joistakin … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Italia, Matkustaminen, Pohdintaa, Ystävät | 2 kommenttia

OMA ONNI

Mitä pidempään maailmaa katson, mitä kauemmin olen ihminen, sitä varmempi olen siitä kuinka vaarallista on se, että perustaa oman onnensa toisen varaan. Omista onnenhippusistani huomenna. Enemmän.

Kategoriat: Aforismit, Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on..., Pohdintaa | 2 kommenttia

ANNU JA KEVÄT

Annu hiipi kevättä katsomaan. Hänestä piti olla aivan hiljaa, kyllähän kevät pysyisi paikallaan eikä säikähtäisi vaikka kuinka suuri joukko sitä katsoisi, mutta Annu ei halunnut tunteen katoavan. Helpotuksen ja voipumisen tunteen. Voipumisen ankaran talven jälkeen. Helpottavaa oli, kun ulkona voi … Lue loppuun

Kategoriat: Annu, Ehdottomasti tällä tavalla, Maisema, Tulevaisuus | 4 kommenttia

EI SURUA MITATA VOI

Minun hiljainen tienoo, suruja ennen kertovia otsikoita olin ruokkinut viisaita lintuja ja tahtoni loputon vaellus Vain hiljaiset tienoot sanoissani ja ne sinä kerrot minulle kuin kasvosi olisi ainoa minkä haluan kertovan sinut ja tässä hetkessä vain tunteiden valoisuus ja minä … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Pohdintaa, Runous, Toiveet, Tulevaisuus | 2 kommenttia

AURINKOKELLO

Aurinkokello aloitti tänään uuden ajan. Kevään;) Sisäinen kelloni on vielä talvessa, hmpf. Täytyy alkaa tasaamaan aikaa.

Kategoriat: Aika, Ehdottomasti tällä tavalla, Toiveet, Tulevaisuus | 10 kommenttia

OMAELÄMÄKERTAKO?

Kun en  ole pitkään aikaan tiennyt mistä kirjoittaa blogiini, tulee miettineeksi omaa kirjoittamistaan. Vakavasti. Hihittäen. Ounastellen. Vartoen. Kun päivät kulkevat sievässä rivissä kuin ekaluokkalaiset ensimmäisessä luokkakuvassaan, ja tietää nimetä kunkin päivän erityisominaisuudet uudella tavalla. Ja kun hetket, joista aina olen … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Kirjoittaminen, Pohdintaa | 8 kommenttia

EI TÄNÄÄN TÄTÄ ENEMMÄN

Kirjoitanko siitä millaista musiikkia kuuntelen? Vai kuinka on mukava on vain kävellä, käydä salilla, neuloa vuosien tauon  jälkeen. Tavata ystäviä?  Vai kerronko, että tänne blogiin ei tunnu syntyvän juuri mitään uutta, koska yksi kirjoitustyö on kesken. Vai olisiko peruste blogijulkaisujen … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Elämä on..., Kirjoittaminen, Musiikki, Pohdintaa, Ystävät | 6 kommenttia

MUISTATHAN?

piirsin viivan sinun eteesi laskeudu ja lue, kerro mitä vain että tiedän sinä olet jossain hyvässä kohdassa emme ehkä enää tapaa mutta pidän siitä millaisia sanoja minulle jätit otan mukaani hymysi sen sinulta sain niin paljon muistan, niin paljon mietin … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Elämä on..., Kaipaus, Kirjoittaminen, Naiseus, Parisuhde, Pohdintaa, Tarinat, Toiveet, Ystävät | 2 kommenttia