Myrsky puhaltaa lävitse sielun.
Otan vastaan viheltävät varjot.
Puolet ajastani elän mustaa tarua,
totuutta joka läpäisee kasvoni.
En uskalla enää sanoa,
sillä valta sanoihini,
se on jollakin toisella,
jota pelkään ja vihaan.
Olen vieras haavoissani.
Parannan ne tuhannella
kosketuksella, haaveella.
Vain minun omillani.
Ja kuitenkin keskenkasvuisen
läsnäolo vaatii jatkamaan.
Runotorstai haastaa kirjoittamaan hulluudesta.
Sininen hiljaisuuden väre odotti
lepäsi matkansa puolessa
odotti niin hiljaa
odotti päivässä kultaisessa keinussa
että Säde saapuisi
ja loihtisi maan keltaisiin säveliin
soittaisi tuulen väreet
auringon
paljastama kevät
**********************
Runotorstai haastaa kirjoittamaan sanasta säde.
Vastaa kysymyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA. Älä käytä samaa bändiä kuin minä. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet
Nimeä muistiinpanosi ”Elämäni bändin nimen mukaan”
Oletko mies vai nainen? Suurenmoinen tyttö
Kuvaile itseäsi: Ei selityksiä
Miltä nyt tuntuu: Pää räjähtää
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Omassa kotona
Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit: Mennään pois
Mieleisin kuljetusmuotosi: Huomenta tyyny
Paras ystäväsi on: Koko hela maailma
Lempivärisi: Lähes onnellinen mies
Millainen sää on: Ensilumi tulee kuudelta
Lempivuorokaudenaika: Kun rakkaus saapuu kaupunkiin
Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi: Viimeinen unelma
Mitä elämä on sinulle: Mitä mulle kuuluu?
Nykyinen parisuhteesi: Yhtenä iltana
Mikä mättää: Ei tänään
Odotan tulevalta: Kesäyllätys
En pahastuisi: Ota yhteyttä apinaan
Pelkään: Muistinko kertoa?
Paras neuvoni: Takaisin Narniaan
Jos muuttaisin nimeni se olisi: Neljä tuulta
Päivän miete: Perjantai on mielessäin
Miten tahtoisin kuolla: Jossain jysähtää
Mottoni: Kaikki tahtoo rakastaa
Voit osallistua jos tahdot, heitän siis haasteen yleisesti ilmaan. Nappaa kiinni.
Runon alku on mahdollisuus. Runon loppu on toive. Runous on tapa katsoa maailmaa, nähdä kadonneet ja näkymättömät maisemat uudelleen. Jos kirjoittaisin matemaattisia kaavoja, tuskin olisin yhtä itseni ja näkymättömäni kanssa. Jos kirjoittaisin nuotteja, soittaisin liian hiljaa, eikä kukaan kuulisi. Kun kirjoitan runoja, näen itseni. Toiset ja hänet. Sinutkin.
*****************************************
Sinä olet pieni, koskematon,
ihan kuin haavanlehtiset alut keväällä
Ja valitset maan johon elät kirkkaat,
merkityt varjosi ja niistä voi poimia
kirjoittaja ymmärtäen hetken viivähdyksen
Ja runon vihreät ja raskaat luomet
antavat katsoa maailmaa
silmillä, jotka uskaltavat rakentaa
hentoisen haavanlehden ja puun niiden
varreksi.
Runotorstain 200. haaste: runo
”Voitte kirjoittaa runon runosta, runonkirjoittamisesta, runoideasta tai vapaavalintaisesta aiheesta. Liittäkää halutessanne mukaan lyhyt suorasanainen selitys siitä, mitä runojen kirjoittaminen teille merkitsee tai miten rakennatte runonne, miten haasteet inspiroivat teitä kirjoittamaan, mistä runo lähtee syntymään. Tarkoitus on pohtia runon kirjoittamisen merkitystä itselle. Pohdinnan voi tietysti kirjoittaa haasterunoonkin ja jättää selostukset pois. Aihe voi kuulostaa hankalalta, mutta sen tarkoitus on haastaa teitä miettimään runojen kirjoittamisen merkitystä itsellenne.”
Sain jotain käsiini. Tai aavistuksen jostain. Vaan aina se karkasi käsistäni.
Ilkkui mokoma jokaisen nurkan takana. Huusi juokse, juokse, saat kyllä minut kiinni.
Ja minä juoksin, väliin kovaa, väliin hitaammin. Mutta aina se nauroi
ja piti hauskaa kustannuksellani. Ja oli edelläni.
Lopulta annoin asian olla. Istuin tuoliini,
tietysti sille jolla usein istun kirjoittaessani.
Olin hiljaa.
Ja tuli se luokseni. Idea.
**********************************************
Runotorstai haastaa 199. kerran! idea
Vierailin siinä metsässä unessani. Metsä oli väriltään keltainen, aivan kuin kaikki auringon valo olisi päässyt oksien välistä maahan saakka. Hiljaa lepäsivät ajatukseni keltaisessa valossa, elävä tunne sinisen ulottumisesta uneeni. Hiljaa hieroin silmiäni kun heräsin ja aamu oli valkea, tuntematon. Enkä halunnut palata metsään koskaan.
Runotorstai haastaa kirjoittamaan tunteesta.
Kuinka ihmeessä tämä on tapahtunut? Minua on sanottu kärsivälliseksi. No, ehkä näin onkin, mutta mutta, kun minä olen äärettömän malttamaton. Odottamisessa. Kaiken pitäisi tapahtua juuri nyt, mieluusti kahdessa sekunnissa tai alle. Ja kun ne kaksi, elämässä niin tärkeät kaksi sekuntia, ovat menneet ja asia ehkä tapahtunut, sitten harmistuneena odotan, että mitähän tässä kahden sekunnin jälkeen voisi tehdä. Aloittaako uusi maltin koetteleminen?
Olisiko se kärsivällisyys enemmänkin luonteenlujutta? Turha kai tätä on selitellä. Anteeksi kaikki tänään kanssani tekemisissä olleet. Niin kaupungissa kuin kotikylälläkin;) Tämä päivä pysäytti, unohdin ne kaksi sekuntia täysin ja unohdin samalla mikä viikonpäivä on. Elämä on siis aika mainiosti.
Ja tämä pysäyttää aina:
Samanlainen onni Jarkko ja Laura,
Vahvuus ja vajaat peilit veivät sen mitä oli,
ja itselle jäi koottavaksi nurkasta postikortteja matkalta Tukholmaan
kun musiikki katosi lumipenkkojen alle
kun käsketään näyttää mitä on
saa kerätä myöhään varoen ja ahnaasti rakastamalla kalliita hetkiä.
Kasvattaa niitä kuin särkevä kivi peilikuvia.
Pelkäen rikkovansa yhä uutta toivoa
pelkäen rikkovansa sen mikä läpi vihreyden alkaa aina kasvaa.
*************************************
Runotorstain 185. haaste: Ahneus
voisinpa kirjoittaa vaaleisiin varjoihin
niiden kahdentuessa puoliyöllä
omat maailmanterveiseni
tulessa polttaa kolme kirjettä
ja kolkkojen metsien vetiset varjot
maailman palaessa yhä uudelleen
ei siihen mistä lähti matkalleen
vaan vienojen kutsujen allekirjoituksiin
tervetulleiden käsien rentoihin halauksiin
kuinka katsovat käsiesi liikkeet
minun katseeni autiutta
olen piirtänyt kerroksien varjot
katseellani joka kosketti naurua
hiljaisten kyynelten lämmittäessä
omaa katuani
*********************************
Runotorstai haastaa kirjoittamaan 182. seuraavasta: mahdoton paikka
Sisareni Reija haastoi minut Tuulestatemmattua -blogissaan kertomaan elämästäni kirjojen nimiä käyttäen. Ja kun tämä (Klikkaa niin saat lukea viime syksyn listani) oli viime syksynäkin Tuuren haastamana mukavaa tekemistä, otin nytkin mieluusti haasteen vastaan. Kaikki teokset löytyvät kirjahyllystäni vastoin omiakin oletuksiani. Uuden listani kirjat olen joko selannut tai aloittanut tai lukenut kokonaan, jopa montakin kertaa. Paitsi yksi poikkeus, Alkulukujen yksinäisyys, mutta odotan kovin sen pariin pääsyä.
Haastan mukaan kaari3 Wonders -blogista.
Oletko mies vai nainen?
Annan kirja (Fynn)
Kuvaile itseäsi
Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus (Claes Andersson)
Kuinka voit?
Sanojen avaruus ( Torsti Lehtinen)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
Virran molemmin puolin (Mirkka Rekola)
Kuvaile työtäsi
The Anxiety of Influence: A theory of Poetry (Harold Bloom)
Tuohipurje ja tähtilyhty: Rohkaisevia runokuvia evääksi elämän matkalle (Heli Pukki)
Kuvaile harrastuksiasi
Encyclopedia of Crafts (Martha Stewart)
Käsintehty paperi (Tuula Moilanen)
Leikkiä langoilla ( Tine Solheim)
Nukkekotikirja ( Vivienne Boulton)
Parempia valokuvia (Jukka Kolari – Peter Forsgård)
Sana kerrallaan: Johdatus luovaan kirjoittamiseen (Miisa Jääskeläinen)
Skräppäyksen käsikirja ( Louise Riddell)
Skräppää muistot talteen ( Alison Lindsay)
Minne haluaisit matkustaa?
Firenze ja Toscana (Kaupunkikirjat)
Kuvaile parasta ystävääsi
To Be a Friend (Saying and verses: Celebrating the Beauty of Friendship)
Mikä on lempivärisi?
Tuoreessa muistissa kevät (Mirkka Rekola)
Millainen sää nyt on?
Syystunnelmia ja joulun odotusta (Tiia Koskimies)
Mikä on paras vuorokaudenaika?
Auringonkierto (Saila Susiluoto)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Eloonjääneen muistelmat (Doris Lessing)
Missä leikki loppuu (Saila Susiluoto)
Päivän mietelause
Kuinkas sitten kävikään? (Tove Jansson)
Sanovat sitä rakkaudeksi (Arno Kotro)
Millainen on parisuhteesi?
Jälleenrakennus (Bruce Fisher)
Kuka lohduttaisi Nyytiä (Tove Jansson)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Tarujen kirja (Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila)
Minkä neuvon tahtoisit antaa?
Hoitavat sanat: opas kirjallisuusterapiaan (Silja Mäki & Terhikki Linnainmaa)
Käsityksesi kuolemasta?
Alkulukujen yksinäisyys (Paolo Giordano)
Mottosi?
Valoon ja tuuleen (Giannis Ritsos)