Aihearkisto: Runotorstai

HULLUUS

Myrsky puhaltaa lävitse sielun. Otan vastaan viheltävät varjot. Puolet ajastani elän mustaa tarua, totuutta joka läpäisee kasvoni. En uskalla enää sanoa, sillä valta sanoihini, se on jollakin toisella, jota pelkään ja vihaan. Olen vieras haavoissani. Parannan ne tuhannella kosketuksella, haaveella. … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Haaste, Pako, Runotorstai, Runous | 4 kommenttia

RUNO

Runon alku on mahdollisuus. Runon loppu on toive. Runous on tapa katsoa maailmaa, nähdä kadonneet ja näkymättömät maisemat uudelleen.  Jos kirjoittaisin matemaattisia kaavoja, tuskin olisin yhtä itseni ja näkymättömäni kanssa. Jos kirjoittaisin nuotteja, soittaisin liian hiljaa, eikä kukaan kuulisi. Kun … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Haaste, Kirjoittaminen, Maisema, Runotorstai, Runous | 6 kommenttia

TUNNE

Vierailin siinä metsässä unessani. Metsä oli väriltään keltainen, aivan kuin kaikki auringon valo olisi päässyt oksien välistä maahan saakka. Hiljaa lepäsivät ajatukseni keltaisessa valossa, elävä tunne sinisen ulottumisesta uneeni.  Hiljaa hieroin silmiäni kun heräsin ja aamu oli valkea, tuntematon. Enkä … Lue loppuun

Kategoriat: Haaste, Proosaruno, Runotorstai | 10 kommenttia

KADONNUT SYMBOLI

Tässä viime aikoina, menneen syksyn tuhatkerroksisen väsymykseni jälkeen, olen pohtinut symboleita. Symbolit ovat joskus käsityskyvyn yläpuolella. Yksi on usein yksi, mutta usein jotain muuta. Minä pidän enemmän siitä  ”jotain muuta.”  Yksi on yksin niin ehdoton. Lasten piirustuksissa on usein aurinko. … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Pako, Runotorstai | 6 kommenttia

RUNOTORSTAIN HAASTE

Vahvuus ja vajaat peilit veivät sen mitä oli, ja itselle jäi koottavaksi nurkasta postikortteja matkalta Tukholmaan kun musiikki katosi lumipenkkojen alle kun käsketään näyttää mitä on saa kerätä myöhään varoen ja ahnaasti rakastamalla kalliita hetkiä. Kasvattaa niitä kuin särkevä kivi … Lue loppuun

Kategoriat: Eihän vaan tällä tavalla..., Haaste, Kaipaus, Pako, Runotorstai | 2 kommenttia

KOLME KIRJETTÄ

voisinpa kirjoittaa vaaleisiin varjoihin niiden kahdentuessa puoliyöllä omat maailmanterveiseni tulessa polttaa kolme kirjettä ja kolkkojen metsien vetiset varjot maailman palaessa yhä uudelleen ei  siihen mistä lähti matkalleen vaan vienojen kutsujen allekirjoituksiin tervetulleiden käsien rentoihin halauksiin kuinka katsovat käsiesi liikkeet minun … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on..., Haaste, Pako, Runotorstai, Toiveet | 8 kommenttia

EN TIEDÄ MITÄÄN

Olisipa jossain kirjasto, lainasto ajatusten takamailla, siellä tietopalvelu naisille, jotka osaavat kysyä vain, mitä tehdä kun en tiedä mitään, heille ei ole muuta valintaa kuin vain sanoa en tiedä mitään. Sellainen kirjasto, että voisi kysyä, mitä sinä teit kun kaiken … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on..., Haaste, Pohdintaa, Runotorstai, Runous | 6 kommenttia

ETEENPÄIN (KÄYNTI HORISONTISSA)

Katse kulkee, samoaa lakeja ja astelee hiljalleen huippu huipulta eteen, kunnes kohtaa viivan, joka erottaa maailman maaksi ja ilmaksi, pysähtyy ja hakee suuntaa oikealta ja vasemmalta ja pysähtyy jälleen, palaa hiljalleen taakse, kunnes kohtaa sen joka katsoo. Se, joka silloin on. [album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/huippu/] Runotorstaissa (178.) ja Valokuvatorstaissa (178,) mietitään … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Haaste, Lappi, Runotorstai, Tarinat, Tulevaisuus, Valokuvatorstai | 16 kommenttia

TÄNÄÄN NÄIN

Oli-ilo pomppia jokaisessa joen kivessä, askel hyppy eteenpäin näin tuonkin kiven tuossa noin, yli vaan ja hop tähän kuuluu liplatus olen polleana ilosta kovin juurakkoinen tuttu metsäpolku, yli tienreunan jos toisenkin, vaellella omissa mielihaaveajatuskuvissa katsella tutut punaiset metsät ynnä kaikki … Lue loppuun

Kategoriat: Haaste, Runotorstai, Toiveet | 12 kommenttia

JUHANNUS

Aamu tervehtii hiljalleen.  Uskallus  ja vesi lepää, taivas lepää veden yllä. Veden läpi kirkonkellojen myötäilevä kutsu, kaste välähtelee aamun levossa, juhannuksen nimi vihreä ja valkoinen, mittumaari ja valo. Maisema lepää. *************************************************** Runotorstai haastaa kirjoittamaan juhannuksesta. JUHANNUS Aamu tervehtii hiljalleen.  Uskallus … Lue loppuun

Kategoriat: Haaste, Runotorstai, Runous | 14 kommenttia