ELOKUU

Sinä teit pihani
äkkiä kukkaniityksi
enkä osaa pelätä perhosen siiveniskun myrskyä
toisella reunalla ruiskaunokkien rajaa

unohda ne lehdet talossani,
niitä on pihani kohta kirkkaana postina,
keltaisena, punaisena mattona,
tämän kesän linnunpoikien juosta,
kattona tumma sametti,
jolla vain elokuu osaa elostelematta peittää,
kaiken vielä entistä rakkaammin.

Tule elokuun ilta, tule sinäkin.

Kategoria(t): Kaipaus, Runous, Toiveet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 Responses to ELOKUU

  1. kaari3 sanoo:

    Rakkautta ilmassa! Kevyt, vaan ei sisällöltään, lyyrinen runo. Samoin edellinen. Rakkautta ilmassa!

  2. Crizy sanoo:

    Voi miten kaunis maalaus. 🙂

  3. Railaterttu sanoo:

    isopeikko: Niinpä, tulkita voi. Murhe ja pelko varmaan tulevat kutsumattakin, mutta nyt ovat hetken poissa. Ja uudelle tilaa, elokuu on enemmän ystävien ja uuden aloittamisen aikaa.

  4. isopeikko sanoo:

    Tämän voi tulkita kutsuksi saapua luo jonain elokuun lämpimänä pimeänä iltana. Siinä lukee, ettet enää pelkää, murhe ja pelko ovat väistyneet ja että uudelle on nyt tilaa.

Kommentointi on suljettu.