JATKUU

Monta uutta suuntaa joissa lukee viittana
jatkuu, monta vanhaa tietä kaadettu peltojen alta.
Vieritin monta turhaa unipalleroa mäen
alle, ja valveilla kerron vihreitä, hentoisia ja tuuleen
puhallettuja jatkumoja.

Kun kirjana on kesken itsekin,  ja pelkää
sanojen alleviivaamisen loppuvan, ja todellakin  sanojen
alla viiva jatkuu katkoviivana.

Vahvistan sen,  mistä sanat painavat kesää lähemmäksi.

Runotorstain 201. haaste: jatkuu

10 thoughts on “JATKUU

  1. Runossa on kaksi eri runoa sisäkkäin. Alleviivauksen olet hienosti tulkinnut, sananmukaisesti. Useamman lukukerran jälkeen se nousi minulle tärkeimmäksi. Aforismiksi.

  2. …”kerron vihreitä, hentoisia ja tuuleen
    puhallettuja jatkumoja.” on vahvaa runokieltä. Passiivin sijasta voisit rohkeasti (onhan runo muutenkin runorohkea)käyttää minä-muotoa: olen kirjana kesken…jne

    • runopasanen: Ja voi, kuinka paljon pidän siitä, että saan rakentavaa palautetta. Ja rohkaisevaa.

  3. Runo kestää monta lukukertaa. Erityisesti toisen säkeistön merkitykset kiertävät päässäni. Hieno!

  4. Satumainen runo. Kivoja oivalluksia.. Kirjana kesken itsekkin… turhat unipallerot mäen alle…
    lopun tiivistys hyvä.

Comments are closed.