Monta uutta suuntaa joissa lukee viittana
jatkuu, monta vanhaa tietä kaadettu peltojen alta.
Vieritin monta turhaa unipalleroa mäen
alle, ja valveilla kerron vihreitä, hentoisia ja tuuleen
puhallettuja jatkumoja.
Kun kirjana on kesken itsekin, ja pelkää
sanojen alleviivaamisen loppuvan, ja todellakin sanojen
alla viiva jatkuu katkoviivana.
Vahvistan sen, mistä sanat painavat kesää lähemmäksi.
Runotorstain 201. haaste: jatkuu
Runossa on kaksi eri runoa sisäkkäin. Alleviivauksen olet hienosti tulkinnut, sananmukaisesti. Useamman lukukerran jälkeen se nousi minulle tärkeimmäksi. Aforismiksi.
kaari3: Alleviivauksesta aforismiksi;) mukavaa…
…”kerron vihreitä, hentoisia ja tuuleen
puhallettuja jatkumoja.” on vahvaa runokieltä. Passiivin sijasta voisit rohkeasti (onhan runo muutenkin runorohkea)käyttää minä-muotoa: olen kirjana kesken…jne
runopasanen: Ja voi, kuinka paljon pidän siitä, että saan rakentavaa palautetta. Ja rohkaisevaa.
Runo kestää monta lukukertaa. Erityisesti toisen säkeistön merkitykset kiertävät päässäni. Hieno!
Satu: Mukava kun tulit käymään. Jaksoit lukea useamman kerran;)
Satumainen runo. Kivoja oivalluksia.. Kirjana kesken itsekkin… turhat unipallerot mäen alle…
lopun tiivistys hyvä.
aikatherine: Kiitos.
Peikko on viimeisen rivin kanssa ihan samaa mieltä 🙂
isopeikko: Tulisi jo, kesä.