Itseään ei voi sittenkään selittää,
selättää vain toisen, ja jos ei halua uskaltaa,
on pidettävä kädet järjestyksessä,
kun mieluummin vaeltelisivat ympärillään,
puristaa kädet tuoliin kiinni,
ja kun on liian myöhäistä tai ei voi enää mitään
antaa käsille luvan piirtää laajat kaaret
piirtää maan kaaret ja taivaan sulautuminen toisiinsa ikuisuudeksi
Siitä voi syntyä vankila tai hauta joka tekee katseen lasiksi,
unelmaksi, ja kun kääntää katseen oikealle
huomaa kaarevan maan lähellä, vielä liian lähellä siinä
Siitä voi syntyä tuhat sulautumista
ikuisuus katkeaa välillä ja alkaa uudelleen.
ja kädet tanssivat ja vaeltavat tuhansissa tähdissä
laskeutuvat maan pinnalle
eivätkä enää kanna kiviä piilosta
Erikoisen kaunis viimeinen säe!
kaari3: Kiitos…