Kaupunki
valuu sateessa peiliksi
rajaa monta ikkunaa
autojen äänet sulautuvat valoihin
valot ja ihmiset tekevät varjoja
äänekäs sade
minä piirrän talven varalle
on oikein tehdä niin
ja syksy lakkaa tippumasta
otsalle ja käsiin
minä haluan kaksi ovea
talo ja kolme kerrosta
syksy muutti tänne
pilvet ja vihreät metsät
lakkaavat kun kaupunki alkaa
minä tiedän polun kirjastoon
ja kannan kaksitoista kirjaa
yhden lehden sohvannurkkaan.
Runo! Nyt minä löysin runon!
Tällaisia runoja minä haluaisin osata kirjoittaa, mutta sanoja ei vain tule. Tai onhan minulla sanoja ympärilläni vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät järjesty runoiksi. Ne ovat sellaisia tarinasanoja. Toivottavasti ne eivät huomaa tätä kirjoitustani, sillä pidän sanoistani kyllä kovasti…mutta…
Kivenhenki: Eivät sanat toisistaan säikähdä, haluavat korkeintaan tehdä tuttavuutta;-)
Hiano, omin kuvin ja sanoin.
kerttuli: <3