KYYDISSÄ

Ajoin kovaa vauhtia pois kotoa. En ollut menossa sovittuun tapaamiseen enkä ollut varannut aikaa hammaslääkäriin. Mutta silti kiire oli kova. Joku nimittäin nahisteli aina takapenkillä, motkotti ja huusi kirkkaalla äänellä: jos olisit huomannut kieltomerkin ajoissa, et olisi taas ajanut tuota tietä. Tuo tie, jota tulin aina ajaneeksi, se oli kieltojen ja lupausten tie. Kun muistan kaiken, osaan kaiken ja en tarvitse enää mitään, silloin tuo tie aukeaisi lopulta kokonaan ja mina saavuttaisin määränpääni. Olisin paras kuljettaja kaikista, kukaan ei ajaisi takanani sormimerkkejä näytellen, eikä kukaan ohittaisi minua. Luultavasti olisin myös yksinäisin ja vihatuin kuljettaja. En kelpaisi itsellenikään, en toisille. En koskaan saisi mukavia sähköposteja. Halusinko sellaisen tienviitan vai tarvitsinko jotain muuta. Päätin antaa itselleni armonaikaa. Turhia lupauksia en sietänyt itsellenikään. Mutta aikaa, sitä tarvitsin. Että osaisin tästä eteenpäin sallia itselleni anteeksiantoa, rohkeutta etsiä omia voimia. Se takapenkin nahistelija saisi jo kohdata kohtalonsa. Kun tiesin, että kohtalo ei sitä tavoittaisi, päätin alkaa taistella. Nahistelija vain huusi aiempaa kovempaa: et ole täydellinen. Täynnä ivaa ja pilkkaa. Lyyhistyin kasaan kuin nahistunut porkkana, jollaista olen aina ajatellut harmistuneena. Miksi tämäkin on tällainen?

Keräsin matkalla huomioita tien varsista: toiset näyttivät olevan muita kauniimpia, ne houkuttelivat kauniilla sanoilla, mutta olin oppinut jo sen verran, että sellaiset tiet eivät kantaisi kovin kauaksi. Toiset tiet olivat ihan tavallisen näköisiä, mutta näyttivät ehkä sen tähden aika tylsiltä. Kunnes yksi, joka oli varma, seesteinen ja hyvän tien oloinen. Tiesin määränpääni, poimittavat kukat sen matkalta. Tiesin myös ne, jotka halusin jättää kasvamaan. En ollutkaan tullut tieni päähän, vain sen alkuun. Ja nahistelija jatkoi omaa matkaansa, mutta kukaan ei enää kuunnellut sitä, ja se kuihtui pois.

”Tee tertullinen railoja: kirjoita itsesi ja omat mielialasi sivupersoonina, jotka keskustelevat, riitelevät, elävät rinnakkain.” Tämä oli arctian ehdotus. Jos totta puhun, tämä oli äärettömän vaikea, mutta mielenkiintoinen. Ja sen tähden tai jostain muusta tuntemattomasta syystä tämä 200. päivitys jäi näin kauaksi;-)
Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to KYYDISSÄ

  1. arctia sanoo:

    Tätä kannatti odottaa 🙂

Kommentointi on suljettu.