LIIKAA

Liikaa sanoja
ajatuksia
sellaisia jotka peittävät
viiltävät lähtevät liian pian
olen yksin sanoitta vailla
huudan ja tiedän

ei vastausta voi saada kun virta vihmoo
myrsky pelkää
ja sade kastelee ryöpyten

kunnes vihreä on seinä
johon nojata hyllyjä
täynnä joihin ripustaa
vaatteet kuivumaan

enää ei sada
tuulee hieman

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

One Response to LIIKAA

  1. UUna sanoo:

    Olen jo kolmattaa kertaa lukemassa runoasi. Kun löytää hyvän runon, sitä lukee ja lukee, eikä haluakaan alkaa analysoida sitä.
    Nautin säkeenylityksistä, metaforista ja monista mielikuvista, joita runo herätti.

Kommentointi on suljettu.