OMAELÄMÄKERTAKO?

Kun en  ole pitkään aikaan tiennyt mistä kirjoittaa blogiini, tulee miettineeksi omaa kirjoittamistaan. Vakavasti. Hihittäen. Ounastellen. Vartoen.

Kun päivät kulkevat sievässä rivissä kuin ekaluokkalaiset ensimmäisessä luokkakuvassaan, ja tietää nimetä kunkin päivän erityisominaisuudet uudella tavalla. Ja kun hetket, joista aina olen löytänyt jotain kirjoitettavaa,  ovat päässeet kunnioitettavaan ikäänsä. Tunneiksi tai päiväksi. Kun en osaa sanoa mistä kirjoittaa onko sen merkittävä suurempaa katkoa blogimaailmassa. En  minä tiedä, ei kai tarvitsekaan tietää. Pääasia että pulputtaa, kirjoittaa tai toisin tavoin on ajatustensa kanssa elämässä omaa elämäänsä. Ja omasta elämästä jos mistä löytyy kirjoitettavaa.

Ja koska huomiselle on suunnitelma, johon liittyy delfiini, vettä ja enpäs kerro enempää…

8 thoughts on “OMAELÄMÄKERTAKO?

  1. Rivien välit ne vasta mielenkintoisia onkin! Ainakin lyhyissä mietteissä ja runoissa.
    Mistä nämä delfiinit tulivat_

    • kaari3: Joku on joskus sanonut: Sanatko käyvät tarpeettomiksi? Mihin sitten piilotetaan se, mikä on rivien välissä? Delfiinit tulivat Panamasta;)

    • isopeikko: Juu, ihmisellä on kumma tapa täyttää tyhjiä kohtia. Sekin, mitä on rivien välissä…

  2. Tyhjän paperin (blogin) nautinto? Tästähän oli puhetta… eihän se ole nautinto – meille kummallekkaan. Kirjoittamattahan et osaa – onneksi – olla. 🙂

    • Reija: Ei, se ei ole nautinto. En osaa, en. Paljon rivejä valkoiselle näytöllesi toivotan.

  3. Sinulla on AINA mielenkiintoisia ajatuksia, mitkä onneksi kirjoitat tähän meidän luettavaksi. Lyhyissä, kuten tämäkin, ajatusta. Pääasia, että pulputtaa:)

Comments are closed.