SURUVAIPPA

Kiviset kirjaimet
hakatut kuolleen kaupungin katuihin,
joiden ylitse puhaltaa tuuli,
ajan hiekka pyörteenä
kaupunki, johon ei voi palata ilman
että eksyy

tummat hiukset metsän taskussa,
syksy leikkaa juurineen irti ja ripottelee lehtien päälle,
suruvaippa lensi ja
levitti samettinsa iltojen vaatteeksi
tumman pehmeän kuoleman

illan pitkä rakas siemaus

6 thoughts on “SURUVAIPPA

  1. Suruvaippa on lempiperhoseni. Ja runosi ovat lempirunojani.

    Olet hyvä lentämään ja etsimään laskeutumispaikkaa. Onneksi löysit taas.
    Minäkin laskeudun tänne toistekin 🙂

    • Unda: Suruvaippa, se on niin kaunis nimikin. Lempirunojani, hämmentyneenä tästä…Tule vain, lennä kaiken yllä. Ja joskus laskeuduthan…

  2. Kuinka tarpeen onkaan samettinen kevyen-kevyt… turvallinen vaippa surun yllä.

    • Tiedätkö peikko, niin minustakin kuulostaa;) Itse asiassa nautin.

Comments are closed.