On hiekkatie
kuljen kohti tyhjää mökkiä
se on mäen päällä
enkä haluaisi leikkiä enää
vaikka kosket minuun valolla
ja minä huomaan punaisen
unistani tutun
haluan nukkua kaksikymmentä yötä
ja keltainen värittää vihani, pelkoni
kun en osaa sanoa ja kertoa
että nuo vuodet ovat enää hipaisu minussa, unissa
en osaa piilottaa enempää
sillä haluan päiväni kirkkaina
selvinä ja usva on rasvaa
joka ei kiillota mitään.
Hienosti johdatettu realistisesta kuvauksesta symboliseen ja unimaailmaan. Unimaailmassa kaikki vääristyy, mutta myös pienet asiat korostuvat ja toisaalta suuret saavat hahmon, jota ei päivällä uskalla päästää lähelle.
Viesti on selkeä.
Uuna: Uni on joskus kipeän todellinen.