Tule. Katso kanssani ikkunasta. Näetkö menneen päivän, joka kertoo minusta enemmän kuin päiväkirjani. Näetkö pihlajan, johon kiipesin. En kovin korkealle, sillä olin kovin arka. Lapsena piirsin paperille lintuja. Näetkö ne, sillä joskus minäkin olen lintu.  Mutta vielä linnut istuvat käsivarsillani.

Katso vielä. Huomaatko, piirrän sinulle karttaa. Kartassa ei ole määränpäätä, tiedät vain missä on etelä ja pohjoinen. Sinä osaat ne. Minun lämpimyyteni. Minun kylmyyteni. Olen etelän keltainen ja okra, olen pohjoisen sininen ja harmaa. Minussa ei ole päiväntasaajaa, sillä varjoni heijastavat menneisiin liikaa, valoni ei katso ikkunasta ulos, ellet sinä ole kanssani.

Tule. Maalaa ikkuna sisällesi.