Archive | maaliskuu 2010

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Tilasin muutama vuosi ylioppilasjuhlieni jälkeen Lahdesta pääsykoetehtävän. Halusin sisustussuunnittelijaksi. Mutta voi hyvänen aika sitä tehtävää. Olisi pitänyt  piirtää kolmen asuinkerroksen poikkileikkauskuva, jonka keskimmäisessä kerroksissa olisi juhlat. Koskaan en tehtävää lähettänyt, enkä tehnyt. Vaikea. Nyt olisi varmaan toista, kun on monenlaisia tietokoneohjelmia suunnittelua varten. Ajattelin näitä tipukuvia kuvatessani, että josko noiden tipujen kerrostalon keskimmäinen kerros olisi hyvää juhlaa. No, miettikää te. Sisustussuunnittelijaksi ei taitaisi vielä tällä kuvalla päästä;)

Mutta joka tapauksessa Iloista pääsiäistä, kuinka kukanenkin haluaa sitä viettää.

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/easter/]

P.S. Kun ei itse hoksaa ottaa kuvia kaikesta mitä tekee, on hyvä on, että sisko kuvaa. Käykää katsomassa hänen Tuulestatemmattua -blogiaan.

This entry was posted on 31/03/2010, in Aiheeton.

OVET

  Hän etsii itsestään porttia, ovea

 jonka kehystetyissä pielissä

  toistuu vieraus kuin jatkuva lumisade,

  valkoisena ja painavana.

  Ovea jonka auki ollessa ei tarvitse kätellä ja koskettaa,

  vain tervehtiä. Hiljaa sanoa sinulle

  ollaan tässä ovessa,

  kainalossasi keskenjäänyt kirja,

 sen olet lukenut kymmeniä kertoja aiemmin.

Runotorstain 160. haaste

muistot kaikuvat loputtomina kuin
                                               vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
                                                     itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
 

Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

VALKOISIA TULPPAANEJA

NUKKE JA TULPPAANIT

Jään odottamaan aamuani. Kahvinkeitin porisee, se sataa vettä. Olen hiljaa aamun, tarinat heräävät myöhemmin. Illalla peittelen tarinat viereeni. Sillä vain valossa haluan kertoa kaikille uniini kudotut pelot, kuinka sama tunne aamuisin on valkoisia tulppaaneja täynnä. Kahvinkeittimen vieressä valkoinen kahvimuki, Illusia. Siinä lusikka. Vierellä valkoiset tulppaanit. Kaikkialla valkoinen aamu. 

Valkoinen, puhdas. Ei värejä. Tässä valkoisuudessa ja sen valossa on pehmeä olla. 

______________________________
Ja Anssi Kelan Aamu kertoo lisää. Valokuvatorstaissa ja Runotorstaissa kuvataan asetelmia.

SYDÄNJÄÄ

”Mikä TV-sarja naulitsee TV:n ääreen? Minkä elokuvan olet katsonut kymmeneen kertaan mutta et koskaan kyllästy? Mikä bändi sai kaiken seinätilan huoneestasi? Nuoruuden idoleita, aikuisiän sankareita ja viikottaisia lempparisarjoja.”

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/sydnj/]

Jos tämän sarjan tapahtumat tapahtuisivat todellisille ihmisille, voisin kuvitella heidän käyttäytyvän juuri kuten Outi, Kiti  ja Jonna käyttäytyvät. Niin todellisia ovat heidän tunteensa sarjassa Sydänjää. Suosikkihenkilöni on Kiti, jota loistavasti näyttelee ja tulkitsee Kirsi Ylijoki. Merja Larivaara on ammattilainen ja Mervi Takatalo Jonnana, sopivan naiivi ja ahdistunut. Puhumattakaan Mark Järvisen ulkonäöstä;)

HAISULI

Rouva Lyydia Keränen,

käyttää hajuvettä, kuulua zänel viitosta,

siitä aivastavat nenät eivät anna hänelle kiitosta.

 

Rouvan nopeaan puheenjuoksuun,

ei kukaan tohdi mukaan,

kun hänen hajuvetensä tuoksuu,

pisaraakaan ei kulu hukkaan.

 

Ei huomaa hymyileviä miesten katseita,

luulee että hajuvetensä on parasta ainetta.

Hui hai sanoo hän hajuveden käyttökiellolle,

vaan eipä arvaa hän, että hänen nimensä ei tuoksu Kielolle.

Lempinimen Haisuli hän saa,

ei siitä miehille kiitosta jaa.

Runotorstain 157. haaste on lyhyesti Haisuli.

Suokaa anteeksi Lukijani, naiset, miehet. En lainkaan tiedä mistä tämä runo tuli:)