Archive | 04/05/2010

LIISAN IHMEELLINEN KYNÄ

Vähän hämillään ja hymyillen tuon tämän tarinani tänne. Oulussa ilmestyy vieläkin joka kevät Oulun koulun kohinaa. On ilmestynyt jo vuodesta 1957. Sen jutut ja piirrokset ovat 1.-6. luokkalaisten tekemiä. Muista kun eka luokan opettajani kertoi meille Kohinasta ja antoi meille aiheita joista kirjoittaa  lehteen. Minä valitsin Liisan ihmeellinen kynä -otsikon. Ja ihme kyllä, juttu löytyy eka luokan kevään Kohinasta.

Kerran kun Liisa oli koulussa niin Liisa kirjoitti. Kynä rupesi puhumaan. Opettaja huusi Liisalle:- Hiljaa! Silloin Liisa sanoi:- En puhunut, minun kynäni se puhuu. Opettaja ei uskonut mutta se sanoi: – No annappa kun minä kuuntelen. Se on totta. Niin kaikki pääsivät. Loppu.

En tiedä itsekään, en edes nykyään, minne kaikki pääsivät, ehkä pälkähästä tai kotiin. Sisareni sitä ihmetteli jutun luettuaan.

PELON KIVET

saniaisten vihreys ei avaa ovea valolle,
mutta ikkunalle, joka heijastaa pimeää
se kertoo tummuutensa metsän viileyden
rapistuessa yltä

ikkuna imee valon vieraaksi sisälle,
minne raakakaan totuus ei yllä,
valo on tuntematon lähde,
sen edestä tulee kaivaa pelko,
siirrettäväksi hautausmaan
kivipaasien maatumattomaan
historiaan.

Annettava pelon edessä ylpeyden kaatua.