Archive | kesäkuu 2010

JUHANNUS

kesä26

Aamu tervehtii hiljalleen. 
Uskallus  ja vesi lepää,
taivas lepää veden yllä.

Veden läpi kirkonkellojen myötäilevä kutsu,
kaste välähtelee aamun levossa,
juhannuksen nimi vihreä ja valkoinen,
mittumaari ja valo.

Maisema lepää.

***************************************************

Runotorstai haastaa kirjoittamaan juhannuksesta.

JUHANNUS

Aamu tervehtii hiljalleen. 
Uskallus  ja vesi,
taivas lepää veden yllä.

Veden kantamana kirkonkellojen myötäilevä kutsu,
kaste välähtelee aamun levossa,
juhannuksen nimi vihreä ja valkoinen,
mittumaari ja valo.

Maisema lepää.

Tämä on SusuPetalin kommentin jälkeen korjattu. Ja jälleen muokkaus kannattaa…

HELSINKIIN, VAAN EI POLTETTUJA SILTOJA

kesä18

En voi olla laittamatta tätä linkkiä nyt tänne sivuilleni: Ateria, jonka tarjosin jokin aika sitten. Miksikö nyt sivuilleni? Sen tähden, että käännettyjen siltojen, lepäämättömien tuntien ja huolten vuoksi halusin tänne jotain itseä ylläpitävää. Ja sen tähden, että jos moni asia olisi toisin, olisin nyt hyvää matkaa menossa katsomaan Suomenlinnaan Ryhmäteatterin esitystä Cyrano de Bergerac. Olen nähnyt käsikirjoituksesta ainakin  kolme eri versiota, eräs elokuva oli likipitäen paras, mutta ohjaajaa en muista. Vaan kun en mene. Mutta elokuussa yritän. Ja aina kun käyn Tuuren Jotain muuta kuin elämää -blogissa haluan Helsinkiin. Olisin varmaan tämän päivän kiertänyt ennalta selvitetyt askarteluliikkeet, ja huomenna Akateeminen kirjakauppa, myös Suomalainen kirjakauppa. Minä pidän jopa Wulffin miljööstä. Ja Fish Market, ja Tuuren esittelemä sushi -ravintola. Ja kirpparit ja tutut kahvilat. Kaikki muut tärkeät paikat. Espan tuulessa on jotain niin lämmintä muistoa. Ja mitä minä nyt teen: selaan epätoivoisesti talven aikana tallennettuja elokuvia, ja yritän tyytyä niiden katseluun. Mutta silti, turvallisempi on nyt näin. Helsinki pysyy, mutta minä en aio levätä ikiaikaisesti. Ja nyt loppuu tämä valitus. Kiitos teille!

03.40

kesä17

Siinä unessa kello oli aina kahta kymmentä minuuttia vajaa neljä.

Aamulla.

Olin ylittämässä kolmea siltaa, unimatkallani. Viimeisen sillan jälkeen
katsoin sinistä taivasta, lokit syöksyivät valkoiseen lumeen ja jäähän.
Siltani eivät olleet tasaisia teitä: unessani ne olivat ylösalaisin käännetyt,
maiseman kattona tie, tienä rautaisen pyöreä pohja,  pienoja
kuin lautoja riippusiltaa rakentaen. Kaksi ensimmäistä siltaa ylitin,
kolmannen ryömin eteenpäin ja pienat katosivat.

Jouduin ryömimään takaisin: katsomaan sillan katoamista valkoiseen maisemaan
Käännyin takaisin, kunnes joku kysyi: mitä hänelle kuuluu?
Siihen en osannut vastata, en kertoa, siihen en matkani varrella ollut löytänyt vastausta. Etsien tai etsimättä.

Ainoa minkä tiesin oli, että voisin sulkea oven. Ajaa tieheni. Ainiaaksi.

Ja kello oli kahta kymmentä vaille neljä. Tuohon kellonaikaan olen aamulla syntynyt.

**********************************************

171. Runotorstaissa runoillaan matkan varrella.

LELUT JA LEIKKIKALUT

kesä10

Inspiroidu -haasteblogissa haastetaan lelut ja leikkikalut: ”Lapsen rakkaimpien lelujen ikuistaminen voi herättää myöhemmin kuvista katseltuna melkoisen hymyn huulille. Rakas nukke, puhki ajettu pikkuauto tai kulmistaan pyöreäksi kuluneet puupalikat. Leluiksi voitaneen laskea myös aikuisten käytössä olevat kamerat ja puhelimet, sillä usein ne herättävät vähintäänkin yhtä fanaattista omistushalua kuin lasten vastaavat kapistukset!” 

Itse päätin yhdistää minulle kaksi mieluista asiaa: leipomisen ja leipomusten koristelun. Tämä suklaaruutu -kakku oli mieluinen neljälle pienelle vieraalleni viime viikonloppuna. Laivat varsinkin olivat suosittuja;)

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/lelut/]

Mukavaa kesää!

MITTARIMATO (BY JUICE)

kesä8

Mittarimato levätä tohtii
kesken urakan kuuman.
Se itseensä tyytyväisenä pohtii:
”Miettinyt oon joka tuuman!”

*******************************************

Pidän tästä. Paljon.

Juicen kirjasta Sanataiteilija kävi täällä, jonka sain jokunen vuosi joululahjaksi. Sisaren teinit jälleen hyvällä asialla;)

KESÄ

kesä6

En ole kirjoittanut aikoihin mitään. Tuntuu kuin ei olisi ollut mitään sanottavaa. Ja kuitenkin olisi: kuinka käteni ovat vetäneet viivoja, kuinka lohdullista on mustavalkea, kuinka vierittää turhat syyt jokeen. Kuinka kertoa sinulle, minun elämäni on tätä: kukkapurkkeihin piilotettuja vesipisaroita, jotka vain Orvokit  ja Annansilmät osaavat nähdä. Kuinka elämäni piirtää hetki hetkeltä mitäänsanomattomia hetkiä toisille, mutta minulle merkityksellisiä. Pieniä piiperoisia, lempisanoja, lukemistaan odottavia kirjoja, joiden nimet saavat kiirehtimään elämääni jo elokuulle. Odottamista ja vihdoin pysähtymistä. Sillä on kesä. Silloin ei saa kiiruhtaa, vaan täytyy kulkea hiljaa ruohikossa varpaisillaan: kesä saattaisi jopa säikähtää, lähteä lentoon ja olla kertomatta itseään tuhansin vihrein, puhuttujen punaisten kerrostumilla.

On kesä. Ja minä osaan hengittää.