En voi olla laittamatta tätä linkkiä nyt tänne sivuilleni: Ateria, jonka tarjosin jokin aika sitten. Miksikö nyt sivuilleni? Sen tähden, että käännettyjen siltojen, lepäämättömien tuntien ja huolten vuoksi halusin tänne jotain itseä ylläpitävää. Ja sen tähden, että jos moni asia olisi toisin, olisin nyt hyvää matkaa menossa katsomaan Suomenlinnaan Ryhmäteatterin esitystä Cyrano de Bergerac. Olen nähnyt käsikirjoituksesta ainakin  kolme eri versiota, eräs elokuva oli likipitäen paras, mutta ohjaajaa en muista. Vaan kun en mene. Mutta elokuussa yritän. Ja aina kun käyn Tuuren Jotain muuta kuin elämää -blogissa haluan Helsinkiin. Olisin varmaan tämän päivän kiertänyt ennalta selvitetyt askarteluliikkeet, ja huomenna Akateeminen kirjakauppa, myös Suomalainen kirjakauppa. Minä pidän jopa Wulffin miljööstä. Ja Fish Market, ja Tuuren esittelemä sushi -ravintola. Ja kirpparit ja tutut kahvilat. Kaikki muut tärkeät paikat. Espan tuulessa on jotain niin lämmintä muistoa. Ja mitä minä nyt teen: selaan epätoivoisesti talven aikana tallennettuja elokuvia, ja yritän tyytyä niiden katseluun. Mutta silti, turvallisempi on nyt näin. Helsinki pysyy, mutta minä en aio levätä ikiaikaisesti. Ja nyt loppuu tämä valitus. Kiitos teille!