Sinä teit pihani
äkkiä kukkaniityksi
enkä osaa pelätä perhosen siiveniskun myrskyä
toisella reunalla ruiskaunokkien rajaa

unohda ne lehdet talossani,
niitä on pihani kohta kirkkaana postina,
keltaisena, punaisena mattona,
tämän kesän linnunpoikien juosta,
kattona tumma sametti,
jolla vain elokuu osaa elostelematta peittää,
kaiken vielä entistä rakkaammin.

Tule elokuun ilta, tule sinäkin.