Kiitos!
-
Eilen, tänään, nyt
Mukavat vierailupaikat
Haasteita
Vanhaan blogiini
Kategoriat
Arkistot
- kesäkuu 2023
- tammikuu 2023
- kesäkuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- maaliskuu 2019
- syyskuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- syyskuu 2016
- heinäkuu 2016
- toukokuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- huhtikuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
Avainsanat
- Aforismit
- Annu
- Arvonta
- Askartelu
- Ehdottomasti tällä tavalla
- Eihän vaan tällä tavalla...
- Elämä on...
- Kaipaus
- Kirjoittaminen
- Käsityöt
- Lappi
- Leipominen
- Lukeminen
- Matkustaminen
- Naiseus
- Parisuhde
- Pihlajankirpakkaa
- Pohdintaa
- Runous
- Ruoka
- Skräppäys
- Tarinat
- Toiveet
- Tulevaisuus
- Valokuvaus
- yksinäisyys
- Ystävät
Tee sähköpostitilaus blogiin
Liity 63 tilaajien joukkoon
Kuukausittainen arkisto:elokuu 2010
KÄSIEN KAARET
Itseään ei voi sittenkään selittää, selättää vain toisen, ja jos ei halua uskaltaa, on pidettävä kädet järjestyksessä, kun mieluummin vaeltelisivat ympärillään, puristaa kädet tuoliin kiinni, ja kun on liian myöhäistä tai ei voi enää mitään antaa käsille luvan piirtää laajat … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Parisuhde, Toiveet
2 kommenttia
MERILLE
Annu valahti kalpeaksi. Ei. Ei nyt. Vaan sisällään alkoi juosta ovienpaukuttelija. Sitä ei juuri koskaan nähnyt. Se vilahti kätevästi aina alta pois, kun katse pyyhkäisi sitä kuin majakanvalo. Käänsi aina selkänsä kuin hyrrä. Kuin valkoinen taskulampun valo syksyn illoissa kun lapsena … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Pako, Runous
4 kommenttia
ONNESTAIN ON PUOLET SINUN
Loppu on uuden alku. Ihmiselämään ei voi kaikkea sovittaa tai mahduttaa. Siksi jotain kuolee, loppuu ja päättyy. On oltava tilaa uudelle, mahdollisuuksia sille joka joskus ehkä jäi tahtomattaankin taakse, mahdollisuuksia sille jolle on ollut vain omissa ajatuksissaan tilaa. Mietin pitkään … Lue loppuun
Kategoriat: Aiheeton
4 kommenttia
PÄIVÄ NOUSEE
Kun päivä alkaa nousta samaan aikaan useaan kertaan. Sovin auringonnousujen, laskujenkin väliin, kerron enemmän kuin saan tietää. Ilta sileä kuin satukirjan loppu.
Kategoriat: Elämä on...
2 kommenttia
ELOKUU
Sinä teit pihani äkkiä kukkaniityksi enkä osaa pelätä perhosen siiveniskun myrskyä toisella reunalla ruiskaunokkien rajaa unohda ne lehdet talossani, niitä on pihani kohta kirkkaana postina, keltaisena, punaisena mattona, tämän kesän linnunpoikien juosta, kattona tumma sametti, jolla vain elokuu osaa elostelematta … Lue loppuun
Kategoriat: Kaipaus, Runous, Toiveet
6 kommenttia
SITTENKIN
Annu ei ollut osannut enää sitä pyytää, ei edes odottaa tulevaksi. mutta tänään se tuli yllättäen, tuoreena kuin vuosia sitten alkanut ystävyys, vihreänä kuin olisi ajatellut asiaa ensi kertaa. Kuin hän olisi halannut värisevää haapaa, puhaltanut kirkkaat saippuakuplat rikki, halunnut … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Runous, Toiveet, Ystävät
2 kommenttia
KÄYTÄVÄT
Olisiko oikein sanoa, että ne kerrostumat joita asuimme, olivat vääriä osoitteita. Niissä kerrostumissa ei kukaan käynyt, ei kukaan tuntenut niiden välille puhkaistuja, katettuja salakäytäviä, ja niiden soihdut, jotka kauan palaessa polttaisivat käytävät hiillokseksi, mustaksi seinäksi, jossa hiili ei ole ikuista, olivat … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Parisuhde, Pohdintaa
2 kommenttia
ELOKUUN PEILIT
Olen siis tässä, Annun tarinan nainen ajatteli. Tässä on hyvä olla. Pehmeä, elokuinen ilta vierellä. Sade on lakannut. Ei enää pisaroita, oli vain elokuisen illan vastaanottavainen tyyneys. Niin monta elokuuta. Monta muuta kuukautta, mutta vain yksi on elokuu. Annu piirsi … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Kirjoittaminen, Tarinat, Toiveet
3 kommenttia
ANNUN TARINA
Annu yrittää kirjoittaa ihan vähän: pienin hiipivin, mutta houkutuksesta pyörähtelevin sanoin. Annulla olisi teille tarina kerrottavana: sellainen tarina, joka oikeastaan alkaa ihan sattumalta, tuosta noin vain, etukäteen varoittamatta. Mutta Annu ei kerro tarinaa koskaan valmiiksi, sillä hän ei voinut sitä … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Kirjoittaminen, Tarinat, Toiveet
6 kommenttia
ELÄMÄ JA SADUT
Joskus, silloin tällöin, kun sen huomaa, elämä tuntuu enemmän sadulta. Se tuntuu enemmän sadulta kuin omalta elämäkerralta. Sadun kirjoittaminen on aina helpompaa. Oma elämäkerta on absurdiudessaan ja onnettomine sattumuksineen niin epätodellista. Elämä on absurdia. Vasta sitominen tekee elämäkerran, sitominen suvun … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Pohdintaa
2 kommenttia