Oli-ilo pomppia jokaisessa joen kivessä,
askel hyppy eteenpäin näin tuonkin kiven tuossa noin,
yli vaan ja hop tähän kuuluu liplatus olen polleana ilosta
kovin juurakkoinen tuttu metsäpolku,
yli tienreunan jos toisenkin,
vaellella omissa mielihaaveajatuskuvissa
katsella tutut punaiset metsät ynnä kaikki vihreät sienet,
ja valkoiset ajatukset
enkä unohda että kotijuurakkometsäpolut ovat vihreämmät
kuin maailman pihamaat.
**************************************
Runotorstain 174. haaste: Ilo