Löytäisinpä sinut,
joka monessa ohikiitävässä hetkessä
kertoisit itsesi minun silmiini,
ja jättäisit huutomerkin
niin että hellä katseeni silittäisi sitä kohtaa maailmassa
jossa sinut tapasin, jossa kerään huutomerkkisi
hiljaisien kutsujeni vuoksi.

Tule, huudan jo nyt,
etten vihaa itseäni myöhemmin, kun en aiemmin
osannut pyytää:  Pysähdy.

Ja sinä virität kätesi soimaan,
minä laskostan hetkiä, viikattuja lakanoita,
yksi niistä on luminiityn valkea yö.

**************************************

Runotorstai haastaa  Huutomerkillä!