Archive | tammikuu 2011

UNET JA YÖT

En halua nukahtaa, en laittaa soimaan
unohtumattomia lauluja menneestä
en peitellä uniani joissa kerron
mille todella haluan nauraa
ja kun vedet kantavat tunteiden todellisuuden
menneestä

johon vievät jatkuvat sillat, alati
muistan notkeat pihlajat ja marjat pensaissa
punaiset oikeasti

Ja sinä häviät muistoistani todellisempaan,
sinun päiviesi iltoihin ja minä en voi enää palata todelliseen
sillä minä en minä tiedä minkä painon se toisi tullessaan

On parasta vajota uniin ja odottaa
sillä huomiselle ei ole parempaa tehtävää
kuin odottaminen

TÄNÄÄN

tammi27

SEESTEISYYS

tammi26

Kaikille blogiani lukeville, katseleville kerron ilolla: Rauhallisuus on palannut luokseni. Kiitos siitä kuuluu myös teille.

SANAINEN ARKKU osa 1.

tammi24

Ihmiskunta lepäili suuren urakan jälkeen. Vasta oli ollut uusi vuosi, ja taivaalle oli ammuttu kaikki pahat toiveet, teot ja ajatukset. Vuosi kannattikin jo vaihtaa, sillä entiseen ei ollut paluuta. Ei ole ollut koskaan aiemminkaan. Niinpä uusi vuosi vaihdettiin sopivin väliajoin, jotta kesät olisivat kohdallaan ja talvet lumisia pohjoisessa. Tarkoituksena oli, että uutena vuotena saataisiin paljon uusia toiveita, monia pikku pettymyksiä saattoi kuitenkin olla, ja se tarkoitti toiveiden hautaamista. Siinä vaiheessa kun toiveita haudattiin, ihmiskunta oli jo pelon tuolla puolella.

Sillä vahingossa oli haudattu myös ihmisten sanainen arkku. Sitä ei löytynyt mistään. Se oli kadonnut tuhkavuonna. Arkkua etsittiin yhä. Oli viitteitä siitä, että arkku olisi mahdutettu hyvin pieneen tilaan. Siellä olisi vain toiveiden rakennusaineita. Peloista ei sanaisesta arkusta puhuttaessa mainittu koskaan mitään. Kun oli sanainen arkku ei ihmiskunnan tarvinnut pelätä.

Sanaisen arkun myötä haudattiin paljon. Juuri siitä johtuen ihmiskunta alkoi katsella itseään vain sisäänpäin palaten luoliin, joista aikoinaan lähdettiin. Ihmiskunnan sisäinen maailma välkkyi vihreitä neonvärejä maailman alusta asti, kauhua lisäsivät keltaiset säninkäiset. Luolien suulla riippuivat raskaat ja kosteat nauhat, joista vain heikko valonkaje pääsi läpi. Sanainen arkku alkoi unohtua, joskin rohkeimmat ihmiskunnat vilahtivat luolan suulla katsomassa ulos. Sitten nekin katosivat sisäisyyteensä.

MUOTO

tammi23

”Asettele työhön tulevat materiaalit valitsemasi muodon sisään. Muoto voi olla ympyrä, sydän, kolmio tai muu yksinkertainen muoto. Se voi olla myös kirjain tai numero, mitä tahansa keksitkin. Täytä muoto kuvilla, papereilla ja koristeilla. Tarkoitus ei ole tehdä esim. pyöreää sivua, vaan sijoittaa sivun kaikki elementit tämän muodon sisään.”

Muita Muoto -skräppäyksiä täältä.

*************************

Valoa oli huudettu hengästyksiin asti

niinä iltoina kun matala aurinko

sai maata hipovien pääskysten rinnat punertamaan.

Nyt ja yhä kiihkeämpää

on vimma viettää yötä vain itsessäni

ja etsiä pelastusta ja lepoa

kaukaisimmasta historiastani.

Joka ilta tulen itseäni vastaan taaksepäin.

________________________________

La luce era gridata a perdifiato

Le sere che il sole basso

Arrossava il petto delle rondini rase.

Ora e sempre più viva

Sarà la smania di far notte in me solo

E cercar scampo e riposo

Nella mia storia più remota.

Ogni sera mi vado incontro a ritroso.

Runo löytyy sekä italiaksi että suomeksi teoksesta ”Italian runoutta 1900-luvulta” . Kirjoittaja on Leonardo Sinisgalli (1908-1981). Kokoelma (antologia?) on hieno.

ANNU JA ORVOKIT

tammi18

Annu heräsi. Aamu oli jo näyttänyt parhaat puolensa. Tänään voisin tehdä maalaukseni valmiiksi, Annu tuumi. Hän oli tehnyt samasta kuvasta jo monta maalausta. Tai oikeammin se oli kopioimista. Hän yritti tehdä samanlaisen kuin hänen kalenterissaan oleva kuva.

Kuva hiipui Annun ajatuksiin aamulla. Kuvan puro solisi. Sen koivut odottivat viheriöimistään, veden violetinsini kisaili kilpaa keväisten orvokkien rinnalla. Annu tuumi orvokkien olevan kauneimpia kukkia, vaikka piti Annu kyllä valkoisista tulppaaneistakin. Mutta kevät, se halusi rinnalleen orvokit. Jostain syystä Annu oli hieman harmistunut. Ei, ei mitään kovin, tai no sittenkin. Kyllä Annu oli suuttunut ihan todella. Miksi orvokillakin on kasvot, vaan ei sinulla joka elät kanssani. Hän olisi halunnut maalata kasvot orvokkiin, siten että hän olisi todella pitänyt niistä. Nämä kasvot vain eivät taipuneet siihen mihin Annu olisi halunnut niiden taipuvan. Kasvot olivat ilmeettömät, suu sanoi ja kädet tekivät tekoja, joita kukaan ei olisi halunnut omiin kasvoihinsa. Surun juonteita, ikävän harmaita unia, kyyneleitä. Ja pahinta eli pelkoa ja epäluottamusta toisiin.

Ja se jota Annu lopulta vihasi, oli hänen maalauksensa. Kopio, jota hän toisti kasvoillaan. Aina samat aamut, aina samat kerrotut sanat. Annu, hän olisi halunnut maalata ihan eri tavalla. Ehkä pesen kankaan ensin, ehkä sitten osaan maalata siihen oman kuvani. Ja niin Annu teki. Vihreää oli vielä liikaa. Pesen uuden kankaan ja laveeraan maalauksen siniseksi. Ja se oli Annun oma väri, sinisen eri sävyt orvokista puroon, taivaasta tummaan sinisamettiin.

ABC ELI ELÄMÄMME AAKKOSET

tammi16

Tämä yhteishaaste lähti sisareni Reijan ideasta:

Blogilandiassa on jo kauan pyörinyt haaste ”elämäni aakkoset” (kokeile vaikka googlaamaalla niin löydät kymmeniä, satoja elämäni aakkosia). Lifestylelehti Gloriassa on myös ollut pitkään palsta, jossa julkkikset vastailevat kysymyksiin ”elämänsä aakkosista”. Lehdestä Reija joskus idean keksi, ja onkin muutaman kerran vuosien varrella kirjoitellut ylös omia elämänsä aakkosiaan. Hänestä on ollut jännä nähdä, miten aakkoset peilaavat sen hetkistä elämäntilannetta, miten ne muuttuvat. Ei ollenkaan hullumpi itsereflektion keino, hän tuumi.

Nyt sitten päätimme kirjata aakkosemme ja toinen toisemme haastaen julkistaa ne yhtä aikaa. Ja samalla heitämme kaikille bloggaaville tai kommentoiville blogiystävillemme haasteen…

Reijan Elämän aakkoset tänään anno domini 2011, olkaapas hyvät.
Ja alla minun elämäni aakkosissa. Minä tein ihan ensi kertaa ja käytin apuna Nykysuomen sanakirjaa;)

Raila

Elämäni aakkoset

A – Asenne. Sen myötä asiat näyttävät monet puolensa.
B – Blaseerautua: Koetan välttää kaikin voimin, että väsyisin elämään ja tulisin kyyniseksi.
C – Croquispiirustus: Haluaisin oppia.
D – Dialogi: Tykkään tätä kirjoittaa.
E – Ehtiä: ehdinkö kaiken minkä piti? Tämä kysymys piinaa joskus.
F – Fantasia: Luin aikoinaan paljon.
G – Gratinoitu: Juustokastikkeella ja juustolla kuorruttaminen. Hmmm…
H – Hauska. Pidän tilannekomiikasta, kunhan se ei ketään loukkaa.
I – Ilta: Lempivuorokaudenaikani.
J – Ja: Ilman tätä sanaa kaikki olisivat yksin.
K – Kalligrafia: Ensi kesäkuussa menen kurssille oppimaan tätä taidekirjoitusta.
L – Laakso: Jostain syystä pidän laaksoista. Paljon.
M – Mainio: Pidän mainioista asioista.
N –Nauru: Nauran aika usein.
O – Onni von Vaihteleva (Heli Laaksonen)
P – Paperi: Kaikki erilaiset paperit, valkoiset, kuviolliset, kaikki käyvät.
Q – Kvartaali eli neljännesvuosi: Vuodenajat!
R – Runo: En osaa olla ilman.
S – Seesteinen: Kaunis tila ulkona tai itsessä.
T – Tunturi: Ikävä pohjoiseen.
U – Uskallus: Tästä ominaisuudesta voin olla ylpeä.
V – Vesi: Lempielementtini.
X –Xmas: Jouluihminen olen.
Y – Ystävät: Tärkeitä.
Z – ZZZ: Tykkään nukkumisesta.
Ä – Ääni: Jokaisella omansa, tekstissä, laulussa, puheessa.
Ö – Öykkäröidä: En voi sietää.

LINTUJA!

tammi12

Olen kauan halunnut kuvata tätä lintua. Ensimmäisen näin metsätien lenkillä. Näin sen aina parissa valotolpassa, ja harmittelin kun ei ollut kännyn kamera matkassa. En lähtenyt hakemaan kameraakaan kotoa, sillä arvelin linnun jo siinä ajassa lähteneen kohti jotain tuntematonta. Tänään olin kuvaamassa kylän hienoja maisemia. Ja niinhän siinä usein käy, että kun tekee jotain muuta niin toinenkin juttu tulee samalla tehtyä;)

Ja samalla oppii. Lintu ei olekaan palokärki vaan käpytikka. Kiitos tarkkaavainen lukijani Päivi.

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/linnut/]

MALTTAMATON

tammi10

Kuinka ihmeessä tämä on tapahtunut? Minua on sanottu kärsivälliseksi. No, ehkä näin onkin, mutta mutta, kun minä olen äärettömän malttamaton. Odottamisessa. Kaiken pitäisi tapahtua juuri nyt, mieluusti kahdessa sekunnissa tai alle. Ja kun ne kaksi, elämässä niin tärkeät kaksi sekuntia, ovat menneet ja asia ehkä tapahtunut, sitten harmistuneena odotan, että mitähän tässä kahden sekunnin jälkeen voisi tehdä. Aloittaako uusi maltin koetteleminen?

Olisiko se kärsivällisyys enemmänkin luonteenlujutta? Turha kai tätä on selitellä. Anteeksi kaikki tänään kanssani tekemisissä olleet. Niin kaupungissa kuin kotikylälläkin;) Tämä päivä pysäytti, unohdin ne kaksi sekuntia täysin ja unohdin samalla mikä viikonpäivä on. Elämä on siis aika mainiosti.

Ja tämä pysäyttää aina:

Samanlainen onni Jarkko ja Laura,

VAUVAONNEA!

tammi7

Ystäväni veli sai esikoisensa, pojan. Minä riemastuin korttia tekemään. Tämä on harjoittelumalli, valmis on siistimpi. Töppöset -idea oli jossain askartelukirjassa, joka oli hyllyssäni vuosia sitten. Ja kun netistä löytyi sopiva teksti, niin eikun korttia tekemään ja huomenna kortti postiin. Enkä edes itkenyt, en. Riemastuin vain;) Tuohon läpikuultavan paperin liimaamiseen voi käyttää suihkeliimaa. Huomaamaton, ja pitää tiukasti kiinni.

Se teksti: ”Pienen pojan töppösiin kätkeytyy maailman suurin ihme. Niistä alkaa elämän matka.”