Archive | helmikuu 2011

TIESITKÖ EDES MISTÄ SINUT TODELLA TUNSIN?

helmi27

sille ajalle oli monta tuttua esimerkkiä
mitä meidän kuului tehdä, esimerkkiä kaikelle
emmekä  löytäneet koskaan omaa
tapaamme lähentyä toisten kanssa
kuuntelimme, ajattelimme

Oletko tiennyt kuinka hiljaa olet?

et koskaan sanonut minulle mitään toisten kuullen
olimme niin erossa toisistamme
että meidät nähtiin aina yhdessä
vahvoina toisistamme

Olisitpa uskaltanut sanoa mitä mieltä olit!

Olisin tuntenut sinut enemmän sanoina ja tunteita
en sen mukaan mitä pitää sanoa
kun kysyn mitä sinulle kuuluu
en halua tietää mitä kuuluu sanoa
minä haluan tietää sanasi
ne kaikki mihin järjestykseen ne
asetat
missä on ensimmäinen alku
ja ajatuksen jälkeen tulee kaikki muu

Kunpa olisit. Ja silti tietää että sinulle on mahdotonta
kertoa omin sanoin.

yhdessäolomme päätyi lopulta siihen
että yhteisen matkan jälkeen
jouduin sinut  kuvittelemaan

TALO TULI UNEENI

helmi21

Talo tuli uneeni
vaelsi läpi läpi omien huoneiden,
minun uniin piilotetut.
Se narisi tarinansa minulle. Minä
kuuntelin  kun talo puhui minulle
kun se piirsi huoneensa minun soluihini
kutoi verhonsa sisälleni. Peittämään kuultavan
ikkunan lävitse maiseman jonka toiset näkevät
jonka suojassa tuhatlehtiset nukkuvat.

Kun heräsin, tiesin talon nukkuvan,
otsallaan hiljainen lumipeite.

OMAELÄMÄKERTAKO?

helmi18

Kun en  ole pitkään aikaan tiennyt mistä kirjoittaa blogiini, tulee miettineeksi omaa kirjoittamistaan. Vakavasti. Hihittäen. Ounastellen. Vartoen.

Kun päivät kulkevat sievässä rivissä kuin ekaluokkalaiset ensimmäisessä luokkakuvassaan, ja tietää nimetä kunkin päivän erityisominaisuudet uudella tavalla. Ja kun hetket, joista aina olen löytänyt jotain kirjoitettavaa,  ovat päässeet kunnioitettavaan ikäänsä. Tunneiksi tai päiväksi. Kun en osaa sanoa mistä kirjoittaa onko sen merkittävä suurempaa katkoa blogimaailmassa. En  minä tiedä, ei kai tarvitsekaan tietää. Pääasia että pulputtaa, kirjoittaa tai toisin tavoin on ajatustensa kanssa elämässä omaa elämäänsä. Ja omasta elämästä jos mistä löytyy kirjoitettavaa.

Ja koska huomiselle on suunnitelma, johon liittyy delfiini, vettä ja enpäs kerro enempää…

MITEN?

helmi16

Tänään puhuin tuntemattomalle. Tänään autoin erästä nuorta. Tänään olin lukupiirissä. Tänään minua kohtaan osoitettiin kiinnostusta. Tänään olin oma itseni.

Miksi ihmeessä  tunnen itseni surkimukseksi ja avuttomaksi. Nyt. Taitamattomaksi hoitamaan asioita kuten kuuluisi. Avuttomaksi tässä maailmassa, jossa on niin paljon kysymysmerkkejä, ja pisteitä heitetään eteen aivan liian aikaisin. Miksi minä tunnen itseni  niin pieneksi? Tämä maailma on musertava. Välillä myös jotain muuta. Kaunista lumimaata. Korkeaa taivasta. Outoja sattumuksia tai johdatusta. Miten minä tähän kaikkeen suhtaudun?

EI TÄNÄÄN TÄTÄ ENEMMÄN

helmi8

Kirjoitanko siitä millaista musiikkia kuuntelen? Vai kuinka on mukava on vain kävellä, käydä salilla, neuloa vuosien tauon  jälkeen. Tavata ystäviä?  Vai kerronko, että tänne blogiin ei tunnu syntyvän juuri mitään uutta, koska yksi kirjoitustyö on kesken. Vai olisiko peruste blogijulkaisujen vähäisyydelle yksinkertaisesti seuraavat kirjojen alkusanat:

” Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.”

Leo Tolstoi

Ihminen kasva,
ihminen vanhene
nii yhtäkkiste.

Kaik jää taa,
hiukan tärrä mennesäs
ko junast purotettu
markkinpallo

Heli Laaksonen

”The first foundation of friendship is not the power of conferring benefits, but the equality with which they are received, and maybe returned.”

Funius

Mitä tänään muuta, kun tämäkin tiistai on ollut koko päivän minulle sunnuntai;) sen paremman puolensa näyttävä sunnuntai;)

MUISTATHAN?

helmi6

piirsin viivan sinun eteesi
laskeudu ja lue, kerro
mitä vain että tiedän sinä olet jossain
hyvässä kohdassa emme ehkä enää tapaa
mutta pidän siitä millaisia sanoja minulle jätit
otan mukaani hymysi sen sinulta sain
niin paljon muistan, niin paljon mietin
niin paljon pelkäsin

Muista vain että kerran pidin sinut mukanani
sen ajan halusin sulkea lukita kirjoittaa
olisitko tiennyt kuinka paljon sanoja minulle annoit
nyt haluan kertoa ne jokaiselle

kiitos

MUISTILEHTIÖ

helmi1

Jotta muistaisin, mitä asioita tulee hoitaa;) Jotta muistaisin, mitä tuoda kaupasta. Tuon  kansilehden alla on ihan normiruutupaperia. Ja ihan mukava oli tätä tehdä, nopea ja helppo idea tehdä lahjaksikin. Jos jokin haluaa;)