Kun en  ole pitkään aikaan tiennyt mistä kirjoittaa blogiini, tulee miettineeksi omaa kirjoittamistaan. Vakavasti. Hihittäen. Ounastellen. Vartoen.

Kun päivät kulkevat sievässä rivissä kuin ekaluokkalaiset ensimmäisessä luokkakuvassaan, ja tietää nimetä kunkin päivän erityisominaisuudet uudella tavalla. Ja kun hetket, joista aina olen löytänyt jotain kirjoitettavaa,  ovat päässeet kunnioitettavaan ikäänsä. Tunneiksi tai päiväksi. Kun en osaa sanoa mistä kirjoittaa onko sen merkittävä suurempaa katkoa blogimaailmassa. En  minä tiedä, ei kai tarvitsekaan tietää. Pääasia että pulputtaa, kirjoittaa tai toisin tavoin on ajatustensa kanssa elämässä omaa elämäänsä. Ja omasta elämästä jos mistä löytyy kirjoitettavaa.

Ja koska huomiselle on suunnitelma, johon liittyy delfiini, vettä ja enpäs kerro enempää…