Kiitos!
-
Eilen, tänään, nyt
Mukavat vierailupaikat
Haasteita
Vanhaan blogiini
Kategoriat
Arkistot
- kesäkuu 2023
- tammikuu 2023
- kesäkuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- maaliskuu 2019
- syyskuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- syyskuu 2016
- heinäkuu 2016
- toukokuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- huhtikuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
Avainsanat
- Aforismit
- Annu
- Arvonta
- Askartelu
- Ehdottomasti tällä tavalla
- Eihän vaan tällä tavalla...
- Elämä on...
- Kaipaus
- Kirjoittaminen
- Käsityöt
- Lappi
- Leipominen
- Lukeminen
- Matkustaminen
- Naiseus
- Parisuhde
- Pihlajankirpakkaa
- Pohdintaa
- Runous
- Ruoka
- Skräppäys
- Tarinat
- Toiveet
- Tulevaisuus
- Valokuvaus
- yksinäisyys
- Ystävät
Tee sähköpostitilaus blogiin
Liity 63 tilaajien joukkoon
Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2011
RUNO
Runon alku on mahdollisuus. Runon loppu on toive. Runous on tapa katsoa maailmaa, nähdä kadonneet ja näkymättömät maisemat uudelleen. Jos kirjoittaisin matemaattisia kaavoja, tuskin olisin yhtä itseni ja näkymättömäni kanssa. Jos kirjoittaisin nuotteja, soittaisin liian hiljaa, eikä kukaan kuulisi. Kun … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Haaste, Kirjoittaminen, Maisema, Runotorstai, Runous
6 kommenttia
MUSKOTTIPÄHKINÄ
Minä mietin kuinka sinä käytät muskottipähkinää ja mittaan meidän välistä matkaa spaghettipätkissä mietin kuinka tapasimme arjen kantaessa eteemme pienet välimatkat ja pesen puhtaaksi omenat ja sitruunatkin mietin kohtaamistamme toisen astuessa sisään toisen lähtiessä ulos ja rakastan tässä matkalla rosmariinia ja … Lue loppuun
KETJU
Inspiroidu -blogi haastaa ketjuuntumaan;) – Klikkaa kuva suuremmaksi –
Kategoriat: Aiheeton
8 kommenttia
RAKENNUS
Otetaan katto ja lattia. Tilaa niiden välille sopivasti, omien rajattomuuksien mukaan. Kerätään seiniä välillä sekä ulkomittoihin että sisään. Jos tuulenpoikanen yrittää seiniä heilutella, ja näyttää että rakennus ei valmistuisi, laita tukirakenteet, jotka on helppo poistaa. Tähän sopivat ylimääräiset ajatukset ja … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Kirjoittaminen, Pohdintaa
4 kommenttia
HAASTE
Sain jotain käsiini. Tai aavistuksen jostain. Vaan aina se karkasi käsistäni. Ilkkui mokoma jokaisen nurkan takana. Huusi juokse, juokse, saat kyllä minut kiinni. Ja minä juoksin, väliin kovaa, väliin hitaammin. Mutta aina se nauroi ja piti hauskaa kustannuksellani. Ja oli … Lue loppuun
NE OVAT MEISSÄ
Se on meissä pauhaava sininen aaltoineen Se on meissä rauhallinen tyyni katseineen se on meissä virtaava puhdas säteineen Ne ovat ihmisissä meri, joki ja järvi Ne ovat meissä aallot pyörteet ja virrat mikä virtaa mereen jokea myöten mikä merestä nousee … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Maisema, Runous
2 kommenttia
KATU
Ihminen ja onni. Ihminen ja suru. Ihminen ja ilo. On iso onni huomata, että on ystäviä jotka katsovat samalla tavalla kuin sinä elämänsä ihmisten katuja. Joskus ihmisyys on kuin kaupunki, ystävät katselevat kaduilla kulkevia ihmisiä, tuttaviaan, toisia ystäviään, perhettään. Joistakin … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Italia, Matkustaminen, Pohdintaa, Ystävät
2 kommenttia
OMA ONNI
Mitä pidempään maailmaa katson, mitä kauemmin olen ihminen, sitä varmempi olen siitä kuinka vaarallista on se, että perustaa oman onnensa toisen varaan. Omista onnenhippusistani huomenna. Enemmän.
TUNNE
Vierailin siinä metsässä unessani. Metsä oli väriltään keltainen, aivan kuin kaikki auringon valo olisi päässyt oksien välistä maahan saakka. Hiljaa lepäsivät ajatukseni keltaisessa valossa, elävä tunne sinisen ulottumisesta uneeni. Hiljaa hieroin silmiäni kun heräsin ja aamu oli valkea, tuntematon. Enkä … Lue loppuun
Kategoriat: Haaste, Proosaruno, Runotorstai
10 kommenttia
ANNU JA KEVÄT
Annu hiipi kevättä katsomaan. Hänestä piti olla aivan hiljaa, kyllähän kevät pysyisi paikallaan eikä säikähtäisi vaikka kuinka suuri joukko sitä katsoisi, mutta Annu ei halunnut tunteen katoavan. Helpotuksen ja voipumisen tunteen. Voipumisen ankaran talven jälkeen. Helpottavaa oli, kun ulkona voi … Lue loppuun
Kategoriat: Annu, Ehdottomasti tällä tavalla, Maisema, Tulevaisuus
4 kommenttia