Archive | maaliskuu 2011

RUNO

maalis30

Runon alku on mahdollisuus. Runon loppu on toive. Runous on tapa katsoa maailmaa, nähdä kadonneet ja näkymättömät maisemat uudelleen.  Jos kirjoittaisin matemaattisia kaavoja, tuskin olisin yhtä itseni ja näkymättömäni kanssa. Jos kirjoittaisin nuotteja, soittaisin liian hiljaa, eikä kukaan kuulisi. Kun kirjoitan runoja, näen itseni. Toiset ja hänet. Sinutkin.

*****************************************

Sinä olet pieni, koskematon,
ihan kuin haavanlehtiset alut keväällä

Ja valitset maan johon elät kirkkaat,
merkityt varjosi ja niistä voi poimia
kirjoittaja ymmärtäen hetken viivähdyksen

Ja runon vihreät ja raskaat luomet
antavat katsoa maailmaa
silmillä, jotka uskaltavat rakentaa
hentoisen haavanlehden ja puun niiden
varreksi.

Runotorstain 200. haaste: runo

”Voitte kirjoittaa runon runosta, runonkirjoittamisesta, runoideasta tai vapaavalintaisesta aiheesta. Liittäkää halutessanne mukaan lyhyt suorasanainen selitys siitä, mitä runojen kirjoittaminen teille merkitsee tai miten rakennatte runonne, miten haasteet inspiroivat teitä kirjoittamaan, mistä runo lähtee syntymään. Tarkoitus on pohtia runon kirjoittamisen merkitystä itselle. Pohdinnan voi tietysti kirjoittaa haasterunoonkin ja jättää selostukset pois. Aihe voi kuulostaa hankalalta, mutta sen tarkoitus on haastaa teitä miettimään runojen kirjoittamisen merkitystä itsellenne.”

MUSKOTTIPÄHKINÄ

maalis24

Minä mietin kuinka sinä käytät muskottipähkinää

ja mittaan meidän välistä matkaa spaghettipätkissä

mietin kuinka tapasimme arjen kantaessa eteemme

pienet välimatkat ja pesen puhtaaksi omenat ja sitruunatkin

mietin kohtaamistamme toisen astuessa sisään

toisen lähtiessä ulos ja rakastan tässä matkalla

rosmariinia ja enkä voisi olla sanomatta jälleen liikaa

jos tapaamme

RAKENNUS

maalis20

Otetaan katto ja lattia. Tilaa niiden välille sopivasti, omien rajattomuuksien mukaan. Kerätään seiniä välillä sekä ulkomittoihin että sisään. Jos tuulenpoikanen yrittää seiniä heilutella, ja näyttää että rakennus ei valmistuisi, laita tukirakenteet, jotka on helppo poistaa. Tähän sopivat ylimääräiset ajatukset ja mukavat kuvat. Lopulta niitä ei ehkä tarvitsekaan poistaa. Perustus olet sinä itse, rakennus on juuri yhtä vahva kuin ovat omat kellarisi ja taivaasi. Kannetaan sisälle koriste-esineitä ja sellaisia kirjoja, jotka jossain vaiheessa ovat elämässäsi olleet enemmän kuin elettyjä kuin luettuja.  Lopuksi annetaan rakennuksen hetki levätä. Ja voit vihdoin esittää kutsun vieraillesi: Saa nauttia.

**************************************************************

Mitä rakensin?

HAASTE

maalis17

Sain jotain käsiini. Tai aavistuksen jostain. Vaan aina se karkasi käsistäni.

Ilkkui mokoma jokaisen nurkan takana. Huusi juokse, juokse, saat kyllä minut kiinni.
Ja minä juoksin, väliin kovaa, väliin hitaammin. Mutta aina se nauroi
ja piti hauskaa kustannuksellani.  Ja oli edelläni.

Lopulta annoin asian olla. Istuin tuoliini,
tietysti sille jolla usein istun kirjoittaessani.
Olin hiljaa.

Ja tuli se luokseni. Idea.

**********************************************

Runotorstai haastaa 199. kerran!  idea

NE OVAT MEISSÄ

maalis17

Se on meissä pauhaava sininen aaltoineen
Se on meissä rauhallinen tyyni katseineen
se on meissä virtaava puhdas säteineen

Ne ovat ihmisissä meri, joki ja järvi
Ne ovat meissä aallot pyörteet  ja virrat

mikä virtaa mereen jokea myöten
mikä merestä nousee tummana taivaalle
mikä taivaasta sataa järven syliin

Yksi on unohtumaton veden ääni
kun vajaina laskemme päivämme vesille

KATU

maalis15

Ihminen ja onni. Ihminen ja suru. Ihminen ja ilo. On iso onni huomata, että on ystäviä jotka katsovat samalla tavalla kuin sinä elämänsä ihmisten katuja. Joskus ihmisyys on kuin kaupunki, ystävät katselevat kaduilla kulkevia ihmisiä, tuttaviaan, toisia ystäviään, perhettään. Joistakin halutaan kertoa enemmän, toisia halutaan suojella, monia ystäviä haluaa auttaa löytämään oma katu  kaupungissa. Ja monia ystäviä haluaa pyytää auttamaan omassa kulkemisessa kadulla. Ihmiset risteilevät toistensa lomitse, hymyilevät väliin. Haluavat ostaa omenan tai kirjan tai kertoa toisille kadulla kulkeville eilisestä tai tästä hetkestä.

Ihmettelen itse miksi minä näen tämän kaupunkini kovin italialaisena. Ehkä siksi, että kaupunkini on kovin vilkas kaupunki, ehkä siksi kun italia on kielistä kaunein, ehkä siksi kun tykkään matkustaa. Olipa ystäviesi  ja ihmisten elämä kaupunki, joki tai pelto. Mikä vain millaisena näet sen, pidä nähdystä hyvää huolta.

Tämä tuntui. Omalta;)

Kortin kuva Anita Polkutie. Positiivarit.

TUNNE

maalis11

Vierailin siinä metsässä unessani. Metsä oli väriltään keltainen, aivan kuin kaikki auringon valo olisi päässyt oksien välistä maahan saakka. Hiljaa lepäsivät ajatukseni keltaisessa valossa, elävä tunne sinisen ulottumisesta uneeni.  Hiljaa hieroin silmiäni kun heräsin ja aamu oli valkea, tuntematon. Enkä halunnut palata metsään koskaan.

Runotorstai haastaa kirjoittamaan tunteesta.

ANNU JA KEVÄT

maalis6

Annu hiipi kevättä katsomaan. Hänestä piti olla aivan hiljaa, kyllähän kevät pysyisi paikallaan eikä säikähtäisi vaikka kuinka suuri joukko sitä katsoisi, mutta Annu ei halunnut tunteen katoavan. Helpotuksen ja voipumisen tunteen. Voipumisen ankaran talven jälkeen. Helpottavaa oli, kun ulkona voi olla paikallaan, ei tarvitse kovin liikkua pysyäkseen lämpimänä. Voi katsella kuinka ruoho alkaa hengittää lumen alta, tuuli puhaltaa lempein ailahduksin. Helpotus, sitä Annu oli odottanut. Pitkään ja niin kauan, että hän ei edes muistanut koska odotus alkoi. Mutta nyt se odotus oli kadonnut eikä tarvitse enää odottaa vaan voi kertoa itselleen monta värikästä alkua.