Sain jotain käsiini. Tai aavistuksen jostain. Vaan aina se karkasi käsistäni.

Ilkkui mokoma jokaisen nurkan takana. Huusi juokse, juokse, saat kyllä minut kiinni.
Ja minä juoksin, väliin kovaa, väliin hitaammin. Mutta aina se nauroi
ja piti hauskaa kustannuksellani.  Ja oli edelläni.

Lopulta annoin asian olla. Istuin tuoliini,
tietysti sille jolla usein istun kirjoittaessani.
Olin hiljaa.

Ja tuli se luokseni. Idea.

**********************************************

Runotorstai haastaa 199. kerran!  idea