Archive | huhtikuu 2011

SANOISTA JA SANOMATTOMUUDESTA

Annu oli pahoillaan. Toisen puolesta ja itseään vastaan. Kuinka hän  oppisi sellaiset varovaiset ohjeet kuten mieti, ennen kuin sanot. Muista oikeat äänenpainot. Huomaa, että moni ei ajattele samaan aikaan samoja sanoja. Annusta puhuminen oli aina ollut kiusallista. Hän muisti kuinka oli kerran jäänyt eräästä leikistä ulkopuolelle, koska ei ollut osannut sanoa mitä hänen olisi pitänyt sanoa: ”Isä, minä olen mukana tuossa leikissä”. Ja Annu katseli yleisönä mitä hänen olisi pitänyt tehdä.

Annu muisti aina tuon ulkopuolelle jäämisen tunteen. Vierailija omassa esityksessä, vierailija omissa tunteissa. Annun oli usein vaikea löytää tosia sanoja, sellaisia jotka ymmärrettäisiin oikein. Eikä Annu tiennyt vieläkään oliko parempi kirjoittaa kuin sanoa: molemmissa tavoissa kertoa itsestään oli puolensa. Kirjoittamiseen kuluisi niin paljon sanomattomia sanoja ja ajatuksia, että oli parasta pitää siivouspäivä. Siivota paperit ja keittiön astiat jälleen uuteen järjestykseen. Ei niin että hänen mielipiteensä olisivat ainoita oikeita, vaan sillä tavalla että moni hänen toivomuksistaan syntyisi elämään. Usein kaikki vain katosi voimattomuuteen, turhuuteen. Kukaan ei ottaisi hänen sanojaan vastaan. Sanoa ja tarkoittaa mitä sanoo on  helpompaa kuin olla varuillaan sen suhteen, että sanat ja tarkoitus ryöstäytyvät molemmat omille teilleen ja kaikki annulaiset ovat hukassa. Meillä on sanomisen lahja, joka voi usein kääntyä pettymyksiksi, myös itselleen. Kuinka paljon ymmärtämättömiä sanoja voi osuessaan kohdalle varastaa toisen elämästä tuleviakin päiviä.

AURINGOLLE

Älä aurinko laske vielä alas tunturin rinnettä.
Viivy vielä ja katso meitä jotka sinuun katsomme
lepää kuusien ja tunturikoivujen yllä
olethan ollut siinä aina
ja me tiedämme ei toista iltaa
ole meidän maisemassa.


MERI JA HIUKSET

Ajatusteni tienoot hajallaan. Keräsin kiviä polulta päästäkseni takaisin sinne, missä vielä silloin asuin. Olit taas lähtenyt. Minä keräsin ajatuksiani, että hän olisi päässyt luokseni, sinä et. Ajatusteni kivet, aukaiskaa meri ja sulkekaa hiukset, silloin kaikki tämä vielä asuu luonani.

VIERAILIJAT

Minussa vierailee silloin tällöin onnellisia
punaisia kukkia. Joskus kylään pyrähtävät siniset
orvokit ja valkeat kielot.  Kepeät
illat ovat jääneet huomiselle ja itse vierailen
tummissa perhosissa ja ovien takana, jotka
heiluttavat saranoitaan ja narisevat

että tiedän milloin on aika kutsua,
milloin on aika lähteä.

JOTKIN PÄIVÄT

Jotkin päivät haluan palauttaa tehdasasetuksiin
avaamattomaksi paketiksi niin, että
koskaan en saa tietää sisältöä.

Kuluttaja-asiamies sulki jo puhelimenkin
ainaisista valituksista johtuen
palautuspäivä on silloin tällöin
ja odotuksia ei palauteta epähuomiossa

VIISTOSSA

Sade hakkaa viistoon
päivän mausteet on jo käytetty
herään illalla kun kello on jo yli kuusi
viisarit viistossa koilliseen
harmaan hiljainen päivä

JOKI SULAA

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/joki sulaa/]

Tältä Joki näytti eilen;)