Miksi niin monta alakuloista tuntia
kun minä katsoin vihdoin ikkunasta ulos
en saa unta, en voi lukea mitään
kun tiedän että luet minun sanani niin
kovin eri tavalla vaikka kirjoitin kaiken
kuin äidinkielen tunneilla olisin oppinut
jos olisin seurannut opetusta.

Silloinkin katsoin ikkunasta ulos
näin korkeat männyt, liikenteen
melu vaimeni. Ja minä vain ajattelin sinua.

”Tällä kertaa haasteena on tekstilaina, joka on poimittu Merja Otavan alun perin vuonna 1959 ilmestyneen, omana aikanaan erittäin suositun nuortenkirjan Priskan alusta. Kirjoittakaa runo tekstinäytteen herättämien ajatusten pohjalta. Valokuvatorstaissa kuvataan saman haasteen innoittamana. Muistakaa teoksen lähdeviite, jos lainaatte tekstiä omassa blogissanne.

”Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen.” Merja Otava, Priska(1959; WSOY 2001 : 5.)”

Runoani en ajatellut haasteeseen vastaukseksi, mutta kun jostain syystä ajatukset luokkahuoneeseen veivät, kun tuon runon tänään tein. Siispä tänne näin.