Sinun kanssa puhuessa
vaikka ympärillä olisi monta
heitä jotka eivät kerro tai eivät halua tietää
ja sinun sanasi lentävät kuin lempeä keinu
kesäisessä mekossa

Ja minä tiedän me olemme hetken yksi
ja suru väistyy haluan jälleen hengittää
niin että kipu katoaa
ja on sanottava sinulle kerrotaan kaikkea vielä
ja kauan

osaan sanoa millaisen majan
rakennan irralleen eilisestä

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/handcrafts/]

Tämä tulee katuharjan varresta vuolemalla ja  hiekkapaperilla hiomalla. Ja sitten virkataan;) Tulee mukava kaulahuivi tai onpa yksi tehnyt puseronkin näin. Työ on jotenkin väärinpäin näissä kuvissa, en ole vasenkätinen;)

Jos on uskonut vierauteen
kantanut läpi vesien ja todenpuhuvan
hetkiinsä kaukaa sellaista vierautta
tai läheisyyttä joka kasvattaa
vain turhia muistoja

Eikä vieraus ole enempää
kuin sana joka kertoo jostain toisesta
ja minä en osaa olla itselleni enempää
kuin toivottu katoaminen

…joista keskimmäinen on kiukkuisen näköinen;) Kaikenlaista sitä maalaakin…

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/clouds/]

Mietin tässä, kuinka sitä kiintyy joihinkin asioihin. Muistelen 15 vuotta vanhoja kenkiäni, joista jouduin luopumaan sen tähden, että ne eivät enää pysyneet jaloissani. Ennen kuin päätin niistä luopua, olisivat ne varmasti päässeet useammallekin ulkomaan matkalle, ihan vain siksi, että niillä oli niin hyvä kävellä. Olivathan ne kävelykengät.

Tämän jälkeen muistan aina erään puuvillaneuleen. Pidin silloin vaaleanpunaisesta, ja tuo neulepusero oli liki täydellisen malvanpunainen. Siihen tuli kyynärpäihin reiät.

Entäs nyt? Mihin olen kiintynyt? Vaatehuoneeni pullistelee vaatteita, silti vain harva niistä pääsee kiintymyslistalle. Pidän kovin valkoisista caprihousuistani, ja ruskeasta pitkästä mekosta niiden kanssa. Alle valkoinen t-paita. Ja vaaleansiniset farkut ja valkoinen t-paita, lyömätön kesäyhdistelmä joka kesä.

Entäs kengät? Sandaalit ovat parhaat, ne eivät hankaa vaikka kovaa nahkaa ovatkin. Ja jos alamme puhua laukuista tulee listasta pitkä. On valkoista ja sinistä, naisellista ja Marimekkoa. Jokaiseen mielialaan tulee kuulua laukku. No, ei nyt ihan jokaiseen sillä armahdan laukkukaappiani ja itseäni. Vaikka kesä laukkujen aikaa jotenkin onkin.

Entäs ihmiset ja kaikki muut luodut? Kiinnyn hyvin helposti, äärettömän kipeästi. Viime aikojen ryhmäkokoontumisten jälkeiset ajat saavat ikävän kirpoamaan silmiin ja tämä hiljaisuus saa minut viiltämään maailmaani aika kovaa. On hyvin harvoja ihmisiä joista en pidä. Tämä on tosi, ja joitakin ihmisiä jaksan paremmin kuin toisia. Elämäntapaerot ja näkemykset elämästä saavat tuon vaihtelun kirpoamaan uusiin ulottuvuuksiin. Ihmisten erilaisuus, jota niin usein rikkaudeksikin sanotaan on totuus, johon voi sukeltaa kiinnostuneena ja hieman uteliaanakin. Kiinnostus toisia kohtaan tekee oikeutuksen monelle läpitunkevalle kysymykselle. Näistä kysymyksistä tulee suodattaa ne, joilla on vain kurja päämäärä saada selville, mitä toinen ei halua julkituoda.

Ja aina kannattaa  olla selvillä vesillä sen suhteen, mitä itselleen haluaa ja mikä on liian tyhmänrohkeaa. Itsesuojelu on kannatettavaa, kiintymisessäkin.