Hän viittoilee käsillään iltaisin
ja hänen kämmentensä kupit yhdessä
jälleen ojentavat minulle kristallivettä.

Raastan katseeni avoimeksi
kumarrun ja katson veteen,
jotta en unohtaisi, vaan tuntisin
rakkauteni jäljet,
ne joita olen turhaan
varjostanut valkeudella.

*************************

With his hands he becons in the evenings
and cup of his palms together
again bring me the crystal water.

I rip my vision open
bending down I look into the water,
so I would not forget but feel
the steps of my love,
those, which in vain I have
shaded with light.

Käännös H.N

Elämässä tulee silloin tällöin eteemme hetkiä, joita voi vain odottaa. Ne tulevat ennemmin tai myöhemmin, aikaa niille ei ole kukaan määrännyt. Sen voimme itse päättää. Kohtaamme itsemme uudenlaisena tai kokonaan uudessa tilanteessa. Kukaan ei voi kertoa mihin kohtaaminen johtaa tai millainen se on. Vain se on varmaa, että tilanteesta on mentävä eteenpäin.

On hetkiä, joita miettii ennen kuin ne ovat tapahtuneetkaan. Toivoisi hetken olevan lempeä, suotuisa ja omalla hyvällä voimallaan eteenpäin vievä. Tämä tapahtuu ainoastaan, jos annamme asioille lempeän töytäisyn tai kutituksen, joka vie hetkeen mukaan. On seurattava sitä, missä voima on.