Päivittäinen arkisto: 29/12/2012

ALKUJA

Väri korostui muotoa enemmän. Sen tähden kuljin eksyneenä väreissä, tuhannet kiteet lumen vaatteena. Valkoinen. Ylle maan kaareutui lempeä lähtö, kunnes palasit uudelleen. Yhä uudelleen sinä palasit ja katseeni unohtui kepeän ja sinisen tähden alla. Osoitit sitä ja sanoit: minun päiväni … Lue loppuun

Kategoriat: Aika, Ehdottomasti tällä tavalla, Elämä on..., Kaipaus, Maisema, Pohdintaa, Proosaruno, Runous, Tulevaisuus, Ystävät | 2 kommenttia