Varjoisaa polkua kulki mies,
kantoi keihästä,
ainoaansa johon saattoi hän luottaa.
Tapasi polulla varjoenkelin,
joka kysyi minne matka?
Olen niin kauan etsinyt vastausta kysymykseen:
mikä on ainoa tie varjoista valoon?
Varjoenkeli vastasi: Olet riittävän kauan ollut matkalla.
Tiedät sen toki itsekin. Enkeli katosi valoon,
jättäen jälkeensä ohuen harmaan usvariekaleen.
Sitä mies lähti seuraamaan.
Tuli yö. Keihäs kantoi saalismatkaansa,
varjosti yön tummat piirteet kutsuviksi.
Vain keihääseen mies uskalsi luottaa.
Varjoenkeli oil kadonnut, usva
pukeutunut yön vihreään.