(Klikkaa kuvat suuremmaksi;-)

Silloin kun ketään ei ole lähellä ja tiedät tuskaisan hyvin olevasi yksin. Silloin kantavat omat hiljaiset ajatukset ja toivo, jopa lohtukin ja ajatus paremmasta. Silloin kannattaa piirtää ikävä kuviksi, sanoiksi, sellaisiksi joita voivat tavoitella hekin, jotka eivät ole sinä hetkenä läsnä. Ilo ihmisyydestä, olemisesta ja tunne tulevasta, joka kantaa lävitse eilisten.

Kirjoita ihan hiljaa. Niin hiljaa kuin kellot kirkontornissa osaavat olla kuolemansoiton jälkeen. Älä vain anna auringonkukan avautua, ei ihan vielä. Varsi ei ehkä koskaan ole valmis. Tai terälehdet eivät osaa leikata ilmaa. Auringonkukan pikkusisar voikukka haluaa herätä aiemmin keväällä. Se ei koskaan kasva niin suureksi kuin sisarensa, pienet sisaret ovat uuden kevään keijuja, haltioita ja merenvärinää auringon valossa. Kuin leikkisi piilosta meressä.