Archive | toukokuu 2013

VALINTA

Jos minulta kysyttäisiin, mihin ei kannata uskoa, en kertoisi epätoivon tummansinisistä hetkistä tai halusta piiloutua kuvastimen taakse. Uskon tae on, että valo palaa. Uskon tae on, että valo voi lakata olemasta. Usein odottamattomalla tavalle, palatessaan se kiipeilee hiljaa hymynnurkkiin. Lähtiessään pöllyyttää ilman hiekankarheaksi. On vain valittava puhaltaako ulos hiekkapilviä vai hymyilläkö sormenpäitä myöten. Vai rakentaako hiekasta itselleen unelmien linnan?

LIFE LESSONS

On ihmisiä, jotka kertovat meille miltei tietämättään, millaista elämää haluamme elää. Ja kenen kanssa haluamme jakaa arkemme ja ystävyytemme. Ilman tällaisia suunnannäyttäjiä juoksisimme virheestä toiseen. Heidän tunnemaisemansa on turvallisen vakaa, johon on huojentavan helppo laskeutua.

Ja on ihmisiä, jotka opettavat meille, millaista elämää emme halua elää. Sellaisen kylmän aaltomaiseman jäljet ulottuvat kauaksi. Silloin mielemme tarvitsee turvallista, lämmintä kosketusta. Heidän opetuksensa on elämän lahjoittamisesta toiselle. Elämä ei ole laina, vaan meillä on elämäämme aina omat oikeutemme.

KESKENERÄINEN

Tänään en halua katsoa  keskeneräisyyttäni,
sekunti jauhaa ilman tiheäksi,
olen laskenut kaksitoista sivua vapaaksi.

Eilen uskoin, että huominen tulee.
Tänään tiedän kaiken kadonneen
ilman vajaita katseita.

Olen niin pieni,
että sitä voisi sanoa onneksi.

LÄSNÄ

Kaikki on läsnä minussa,
otan koivunlehden, jota
katson. Se vastaa minulle:
Koivu ja ranta.
Kukkiva joki ja monta
aaltoa nousemassa vapaaksi
merelle.

Minussa on kaikki läsnä,
kuin omaa tietään etsivät savuavat tulet,
mieleni peittona usvanharmaa,
joka savuksi katoaa.

Minussa on kaikki läsnä,
vain jos olen.