(Klik, ja kuvat suurenevat.)

Tällaisia niistä tuli. Hieman kuprulla, mutta sehän ei askartelua haittaa.  Värit ovat ehkä hiukan alkuperäistä tummempia ja nämä kuvatkin ovat aika tummia. Mutta joo, kyllä näistä jotain keksii.

(Klik, ja kuva suurenee.)

Kun nämä ovat kokonaan kuivuneet, paperi irroitetaan vetämällä kankaan vastakkaisista kulmista nopeasti. Siten paperi ei repeä. Kunhan kuivuvat, näkee näiden todellisen värin. Jonkin verran ehkä alkuperäisistä muuttuvat.

Kennoja revittyinä vedessä.

Massa laitettuna kuivumaan.

VIirattu massa viirassa, josta se kumotaan pyyhkeen päälle kuivumaan.

Täällä olen aiemminkin kertonut paperinvalmistuksesta. Grillikatos oli mainio paikka tähän märkään askarteluun. Vettä meni reilu pari ämpäriä. Nuo revityt palat, niiden päälle kaadetaan kiehuvaa vettä, ja annetaan imeytyä. Sen jälkeen tehosekoittimella sekaisin, josta nostetaan tuohon neliön muotoiseen vatiin, jossa on vettä aikalailla. Massaa sen mukaan mukaan millaisen vahvuuden paperilleen haluaa. Tulee muuten mieleen kullan huuhdonta;-)

On hetkiä, jolloin toivoisi voivansa tehdä jotain hyvin eri tavalla.  Toisinaan on oltava totuudessa yksin, joskus on peilattava  totuuskin tulevaisuutta vasten. Joskus on rakastettava miettimättä, joskus on oltava niin rohkea, että uskaltaa sanoa kaiken vailla pelkoa. Joskus on vain kerrottava, sillä kukaan ei tiedä tietä luokseni, jos en sitä avaa.

Tänään ilmassa on pieniä viiruja,
ne putoavat ropsien ruohonkorren
hämähäkin kiikkuun.

Harmaan pilven reunat
kohottavat olkapäitään.
Kesä tuoksuu vihreälle.