Minä jaksan hitaat sekunnit, ajan rajalle varoen liukkautta, mutta en halua kääntyä rajan ylitse. Sinä nauroit, kun kerroin rajojeni hajoavan. En toivonut enempää, sillä voin uskaltaa vain sen, joka hetkessä pysähtyy vierelleni. Olet niin iso, hymysikin. Onhan selvää, että kestän rajani vuoksesi. Hän oli hymytön, ei kuten sinä, joka valaisit hiljaiset nurkat ystävällisesti. Sinä lakaiset nurkat hiljaisiksi, turvallisiksi. Sinä, unessani.
*******************************************’
Tämä teksti on syntynyt kirjoituskuukausi marraskuun aikana. Joka päivä jotain kirjoitettava(a). Valitsin kaksi sanaa päivässä, ja sepäs olikin sangen mielenkiintoista. Prosessiin täytyi panostaa ja opin, kuinka vaikeaa on kirjoittaa vain kaksi sanaa. Tässä kaikki 60 sanaa. Alussa en tiennyt loppua ja keskellä kaikki alkuineen oli kadoksissa. Kivaa oli, kiitos siitä. Ja nyt toisten projektien pariin.