Monelle tärkeälle ihmisille.

Hänelle, joka on tuntenut minut syntymästäni saakka 8-vuotiaan varmuudella. Hänelle, joka tietää minun erityislaatuni. Hänelle, joka näki minun tarvitsevuuteni. Hän näki minut. Hänelle, joka pohtii hyvyyttä kanssani. Hänelle. Niin Sinä, joka olet ollut matkassani mukana tähän saakka hyviä muistoja antaen.

Utuisena aamuna, kun aamun kolmas kuppi kahvia maistuu salmiakille ja suklaalle ja vienolle tupakalle. Kun on herännyt siitä ajatukset kirkastavasta unesta, jossa olen todennut, että asiat ovat vain asioita. Kun on kuunnellut toiselle tärkeää musiikkia ja ajatellut: Olemme kaikki yhtä, toinen toisiamme varten. Silloin ymmärtää jotain helpottavaa, kiistatonta ihmisyyttä, joka valaisee kaksitoista porttia tulevaisuuteen ja osaa rakastaa sitä tyhjääkin kohtaa itsessään.

Silloin kun oli mahdollisuus,

etsiä, kysyä, löytää

tuntea ja lähestyä, viettää rakkautta tuntien.

Niin näkemätön, sanomaton, koskematon.

Hän oli ja minä piirsin lintuja seiniin.