Olisi korjattava ja käännettävä,
vihlova aika ja hammas,
kunpa lopulta olisi vihreää tai ainakin
sinisen eri harmaat.

Jaloissani kiirii ikuisuuksia.
Valitse sama reitti ja uusi aika,
muista myös tämä tie.
Ja se miten olet,
seisot omillasi,
olematta irrallaan.

En voi katsoa ja hengittää.
Siirrän katsettani
näen mustassa ilmassa pyöreitä
palloja. Yritän hengittää.
Jokainen pallo on sekunti,
jonka hengitän.

Lopulta valkoiset pallot,
sillä valkoisia ne olivat,
kasvavat toivoksi,
sanoiksi, odotukseksi
ja lupaukseksi,
ja ne kestävät.

Musta on kaiken valkoisen takana.