Nämä maalaukset kertovat surkuhupaisalla tavalla onnesta. Onni tulee pisaroina, salamoina ja punaisen lailla huutaen. Näyttelijä Eeva Litmanen sanoi löytäneensä otsikon voimalauseensa esiäitinsä ikonin takaa. Onnen voi kokea, sen voi kadottaa helposti, joskus sen tai itseasiassa aika usein, sen eteen pitää tehdä töitä. Ja onni on siinä tekemisessä. Onni ei ole määränpää, se on matkan varrella löytyneitä aarteita, onni on elämällä niin, että tietää selviävänsä. Onni on turvallisuutta. Ja surua suitsimalla itselleen siedettäväksi, silloin onni voi kasvaa.

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää.  Juurikin näin.

Huono onni on vain kohtalon määräämää sattumaa. Siihen voi syntyä elämänsä ensitaipaleella. Aikuisena on mahdollisuus valita. Vaikeuksista selviäminen on päättämistä. Vihlovan kovaa toivoa. Ja silloin on
aiempaa enemmän mahdollisuus hyville sattumuksille. 

Hyvä ja huono onni, kohtaloako? Silloinhan ihminen olisi omasta tahdostaan riippumaton leijaava hiutale.

Kirjoitan tätä, kuten naiset ovat aina kirjoittaneet. Vääjäämättä, kirjain kerrallaan, hetki kerrallaan. Päämäärätietoisesti ja hiljaa. Toki elän enemmän kuin kirjoitan. Elän elämääni harmaalla alueella. Se on keskeneräisyyden alue. Jokaisella aatteella, näkökulmalla on sille nimi. Arkikielessä kai valintaa oikean ja väärän välillä. Viime keskiviikkona sattuman kautta sain lukea seuraavan artikkelin:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/29/elama-on-ongelma-joka-ei-ratkea-filosofi-varoittaa-positiivisen-ajattelun

Artikkeli myllersi ajatukseni uudelleen ja uudelleen sanonnan ”Elämä ei ole mustavalkoista” -ympärille. Puristin sitä ajatusta monesta eri suunnasta, kunnes lopulta ajatukseni sanoivat Pam, ja oivalsin jotain uutta. Artikkelin mukaan ihminen tekee väärin koko ajan. Ihmeellistä kyllä, se vapautti ajatukset ihan eri suuntaan kuin ennalta olisin arvannut. Mieli sai rauhan ja keho alkoi hengittää eri tahtiin. Lepo ja hiljaisuus. Ei väärän tekemistä tarvitse pelätä. Eikä sitäkään, että valitseeko oikein. Tärkeää on se, että valitsee. Ja tekee. Pahinta on se, että ei tee mitään. Silloin ei ole mahdollisuutta oppimiseen, itselle sopiviin valintoihin ja elämiseen.  

– raila